Onko ainoastaan asialinjalla olevia Facebook-ryhmiä olemassa?

Olen jostain syystä jäänyt valtaansa oudosti käyttävien Naamakirjasisältöjä siivoavien hyppysiin tai hampaisiin. He poistavat kirjoittamiani ja ylläpitämilleni sivuille linkittämiäni päiväkirjanomaisia kertomuksia mielivaltaisesti tai ainakin siten, etten ymmärrä mitä heidän laatimaansa sääntöä mahdan milloinkin rikkoa.

Se on outoa, sillä ymmärsimme toisiamme yli 10 vuoden ja varmasti 10 000 linkityksen verran lähes täydellisesti. Mutta viimeisten viikkojen aikana, joku on muttunut, jota en käsitä ja tuntuu, että kirjoitusteni poistaminen on enemmänkin sirkushuvi tai sääntö kuin poikkeus.

Olen lähetellyt lisäselvityspyyntöjäkin pari, kolme saamatta toistaiseksi vastausta. Ehkä niidenkin aika tulee, vaikken usko, että Facebook myöntäisi tehneensä virheitä tai vähintään ylilyönnin. Mutta tältäkin osin toivossa on hyvä elää ja rauhassa kuolla, ajatteli oivalluksen lapamato ja nyt minäkin.

Luulin, että mitäänsanomattomassa ei ole hevin mieltä rassaavaa, mutta näköjään faceriippuvaiseksikin voi tulla tai joutua. Vaikken tiedä kommunikoinko edes elävien ihmisten kanssa vai ilmoitteleeko minulle mielivallassaan keinoälynsä menettänyt tai oikosulussa käyttäjiä kiusaava robotti. Se lienee todennäköistä kaikissa vaihtoehdoissa, että minulle jää mittelössä luu käteen, jos sitäkään.

Facebook on ollut mieluisa nimenomaan ajankulu, sillä vain harvoin olen törmännyt sivustoihin, joilla ollaan tyystin asialinjalla. Toki niitäkin lienee, sillä joidenkin sivujen ylläpitäjät ylläpitävät tiukkaa sensuuria, johon ei mahdu tyhjän länkytystä eikä ala- tai ylämittaista huumoriakaan. Aika usein on silti valitettavasti niin, että viimeistään kolmas kommentti asialliseenkin kysymykseen on niin syvältä jostain, etten sitä tähän edes kirjoita. 

Mutta jos onnistuu silittämään oman otsansa kurttuja, on Naamakirjassa mukava seurata toistenkin elämää, joiden rivien välistä löytyy myös yksinäisyyttä moneen menoon. Joku kertoo milloin on mennyt iltasella nukkumaan, paljonko valvonut yöllä ja milloin on herännyt. Toinen kirjoittaa mihin päivään asti rahat riittävät ennen seuraavaa eläkepäivää. Tai mitä ylipäätään on varaa ostaa kaupasta, jos naapuri tulee käyttämään siellä seuraavana päivänä bensarahaa vastaan.

Kun itse vietän talvia lämpimissä maissa, tulee Jomtien Pattaya Beach ryhmän ylläpidon lisäksi seurattua muitakin matkailusta kertovia sivuja Floridassa, Aurinkorannikolla ja Kanariansaarilla sekä Aasiassa. Onkin mukavaa, kun joku kirjoittaa ostaneensa matkan vaikkapa puolen vuoden päähän, mutta aloittaa haaveilun ja sen elämisen jo paljon aiemmin. 

Hän kyselee onko lapsille sitä tai tätä, onko nuorille biletyspaikkoja ja vanhemmille enemmän rauhaa, onko snorklausvälineitä tai räpylöitä, onko kulkuneuvoja vuokrattavissa, jätetäänkö juomarahaa jne jne. Kysymysten tulva on rajaton. Tänä aamuna mieltäni ilahdutti eräs kirjoittaja, joka kellonajasta päätellen naputteli älylaitteellaan Suomessa iltamyöhään kysymystä sähkölampun valossa, ehkä syyssateessa varanneensa matkan vuoksi Thaimaan Koh Lantan saarelle. Hän kysyi, että voikohan siellä olla palmun alla varjossa vai pitääkö koko ajan olla auringossa?