Sivun näyttöjä yhteensä

1,122,041

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Olemmeko ihmeidentekijöitä?

Eilen kirjoitin käsivarrelleni laskeutuneesta kärpäsestä, jonka nitistämisen sijaan pyyhkäisin ainoastaan takaisin lennolleen. Silti minusta ei ole samaan Pentti Linkolan lailla hyttysten kanssa, vaan liiskaan ne melkein poikkeuksetta iholleni. Jäljelle jää litistynyt ruumis siipineen ja raajoineen sekä vereni läntti. En tiedä osasiko kärpänen kertoa perheelleen oudosta ihmeidentekijästä, joka säästi hänen henkensä.

Morakotin ja vähän minunkin Thaikodin pihapiirissä on kuvan mökki, jossa asuu työtäpelkäävä Tatan siskon kolmekymppinen poika. Häneltä katosi aivan yllättäen pari, kolme päivää sitten lähes täydellisesti liikuntakyky. Eikä mies pystynyt kävelemään eikä päässyt wc:hen tai saanut ruokalusikkaa suuhunsa.

Työn pelkäämisen lisäksi hän käyttää silloin tällöin jotain tajunnan laajentajaa, joka siirtää ajatukset muihin maailmoihin. Niiden näkyjä ja viestejä hän sitten huutelee kuistiltaan. Siksi juuri kukaan ei halua olla hänen kanssaan paljoakaan tekemisissä ja mies eleleekin omissa oloissaan omine juttuineen. Mitä nyt joskus joku saman sektorin tyyppi piipahtaa. Itse olen antanut välillä housut, paidan tai jalkoihin muoviläpsyttimet. 

Murheen parista päivästä huolimatta, oli mukava huomata, että tiukan paikan tullen hän ei ollutkaan yksin. Vaan varsinkin naapuritalojen naiset piipahtelivat pikku talossa päivien mittaan useammankin kerran. Vaikka arjessa selän takana sanoivatkin häntä Drugsmaniksi.

Mutta kukapa tilanteelle olisi mitään voinut, kun sairaalaan lähtökään ei kelvannut. Mutta sitten Tata laittoi toimeksi ja haki serkkunsa, jonka kanssa kantoivat miehen suihkuun ja pesivät. Sitten Tata eli Morakot ajoi skootterillaan kauppaan, osti muoviämpärin alusastiaksi, teki avokeittiössään ruuan ja syötti lusikalla sekä siivosi yhden huoneen kodin. Sillä aikaa vein likaiset vaatteet itsepalvelupesulaan, odotin lopputulosta ja ripustin narulle kuivumaan.

Eilen illalla Tata meni taas sairastuneen luokse ja hieroi tunnin. Ja ihme tapahtui, aamulla mies käveli. Oli syy mikä tahansa, nyt kotitiemme väki puhuu Morakotista, joka ihmehieronnallaan paransi liikuntakyvyttömän Drugsmanin. Tänä aamuna haimme vielä Temppelialueen sunnuntaimarketista toipuvalle uusia vaatteita ja kaikki on taas thaikotikulmillamme hyvin. 

Ei kommentteja: