Miksi vietän talvia Thaimaassa?

Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli 60-luvulla Paraisilta Norrtäljeen tai Naantalista Kapellskäriin. Ehkä se oli laivan kansipaikoilla Norrtäljeen. Kohteena oli DC 3 lentokoneesta tehty kahvila ja siellä myyty keskiolut. Mellanöl, jota ei meille koskaan myyty ikämme vuoksi. Toisaalta matka Naantalista oli jonkun markan halvempi.

Aivan onnettomasta kielitaidostani huolimatta olen resunnut pitkin maailmaa melko tavalla. Ehkä niistä kokemuksista johtuen vuosikymmenten saatossa kypsyi ajatus istua työelämästä vapautettuna talvisin elämäni iltoja jossain missä paistaa lämmin aurinko.

Pitkään ajattelin sen olevan Espanja tai Portugali. Kunnes Madeiralla tulin siihen tulokseen, että ne ovat itselleni vain sinne päin, sillä huomasin molemmissa maissa voivan olla talvisin vilpoisaa. Tämän totesin uudenvuoden aattoyönä katsellessani aivan upeaa ilotulitusta saaren rantatuolissa talvitakki päällä. Hieno ilta, mutta kaltaiselleni lämpöä etsivälle liian kylmä.

Sitten mietin Turkkia, josta itselläni ei ole juuri huonoa sanottavaa. Oli vaan se jokin hiertymä, jonka syytä en osaa tarkalleen tunnistaa, saati pukea sanoiksi. Sitten hurahdin Amerikan mantereen Floridaan, josta pidin. Joskaan en kokenut oloani kotoisaksi kuin Ernest Hemingwayn entisessä huvilassa talon lukuisten kissojen seurassa. Lisäksi ehkä henkisestä vajaakasvustani johtuen koin paikallisten katsovan minua pitkin nenänvartta. Ei ollut siis sekään juttuni.

Mutta matkailu avartaa, joka auttoi löytämään maailmalta talvipaikkani. Josta ja sen naapurimaista löytyy uutta ja mielenkiintoista, eksotiikkaakin enemmän kuin itselläni elonpäiviä. Ensimmäisen kerran lensin Päiviksen kanssa Thaimaahan heti tsunamin jälkeen. Meillä oli pieni ylimääräinen matkakassa ja kiersimme kolme viikkoa vuokraamillamme skoottereilla tulvaveden runtelemia Phuketin ja Khao Lakin rantoja  Kun jostain kuului käsisirkkelin ääni tai vasaran pauke, ajoimme sinne ja jaoimme vaatimattomia bahtejamme paikallisille. Joilta tsunami oli vienyt läheisiä, kodin tai työpaikan, joiltakin aivan kaiken. Se oli surullista. Mutta se ei vienyt hymyä silti heidän kasvoiltaan, eikä kukaan valittanut. Koin, että tämä on minun juttuni ja talvimaani. 

Tänään 20 vuoden jälkeen en löydä Pattayan Jomtienilta enkä Siaminlahden toiselta puolen Phtthalungista edelleenkään kuin yhden huonon puolen. Se on pitkä, puolen vuorokauden lentomatka. Aurinkoa ja vettä tulee itselleni ympäri vuoden kohtuullisina annoksina, kaikki MacDonaldsin hampurilaisia lukuunottamatta on edullista. Ihmiset ovat ystävällisiä ja suomalaisiakin on sopivasti sen verran, että voin päivittää mitä kuuluu Jasmin Mäntylälle ja Tuksu Tukiaiselle.