Voiko pääni olla muutakin täynnä kuin viinaa?

Viime yönä kävin uimassa ja laiturilla näytti, kuten kuvassa salamavalossa näkyy. Ilma oli 14 asteen paikkeilla. 

Tämä on 4680. päiväkirjanomainen Elämän tähden blogikirjoituksemme tai nykyisin kirjoitukseni samalle blogspot-alustalle. Pitkälti yli kymmenen vuotta käytännössä joka päivä. Ehkä kolmasosa on Päiviksen käsialaa ja paria poikkeusta lukuunottamatta loput omiani.

Eilen tai joku päivä kirjoitin käyttäväni päivittäin 2-3 tuntia tavalla tai toisella blogin kimpussa. Kun lisään siihen kuvituksen valokuvien ottamisineen, anastamisineen sekä muokkaamisineen ja julkaisemisineen, olen käyttänyt aikaa harrastukseeni ajassa yötä päivää useamman vuoden. 8 tunnin tekemisen päivillä mitattuna yli 10 vuotta. 

Luulen, että moisella aika- ja blogimäärällä pärjäisin mittelöissä maailmanlaajuisestikin, jos niitä on joku jossain tilastoinut. Vaikka en ehkä ole täyttänyt päätäni koskaan muulla kuin viinalla, tuntuu silti, että joskus ovat kirjoitusaiheet loppu ja pää tyhjä, vaikka kirjoittaa voi oikeastaan mistä tahansa.

Tähän sopii oikein hyvin tarina metsään eksyneestä pienestä pojasta, jota etsi kylän koko väki. Pimeyden jo tullessa, kuuli yksi etsijöistä metsän siimekseestä kuin joku lapsi olisi luetellut aakkosia. Viimein poika löytyi käpertyneenä metsämontun pohjalle kädet ristissä. Ja kyllä vain, aakkosia luetellen. Tätä löytäjät ihmettelivät. Poika vastasi sanoen antavansa Taivaan Isälle kirjaimia. Ja jatkoi, että sitten Hän laittaa kirjaimet oikeaan järjestykseen ja tietää mitä apua tarvitsen.

Ehkä joskus tekstini lukijastakin tuntuu, että kirjaimeni tai sanani ovat väärässä järjestyksessä tai blogissani ei muusta syystä ole järjen hiventäkään. Tarvittaisiin korkeampia voimia minua ymmärtämään. Näinhän se voi ollakin. 

Mutta, jos joku ei minua tai kirjoituksiani ymmärrä, ei se vielä tarkoita, että kirjoitukseni olisi vailla järkeä tai muuten järjetön. Sillä omat käsityksensä ja mieltymyksensä on kirjoittajalla ja lukijallakin, kuten puhujalla tai kuulijallakin. Se on vähän sama kuin sanoessani, että valtakunnan asiat olisivat vielä huonommin, jos Arkadianmäellä istuisi 200 Jorma Soinia. Sen mukaan minun ei tulisi äänestää kansanedustajaksi laillani ajattelevaa, vaan kanssani erimielistä.

Näin olen usein tehnytkin, sillä kahta tai kolmea samanlaista (Luojan kiitos🙏) Jorma Soinia ei maailmankaikkeus taida päällään kantaa. Kuten ei muitakaan, vaan lienemme kaikki omanlaatuisen ainutlaatuisia.