Vielä 75 päivää kotimaan kaunista kesää

Jo aikaa sitten ostin Finnairin puhalluslamppuun menolipun ja siitä puolen vuoden päähän paluulipun jonkun verran alle tonnilla. Kallista tai halpaa, riippuu monesta asiasta. Jos joisin kuvankaappauksen tasoisissa paikoissa keskioluttuopin päivittäin, samalla rahalla saan lennot eestaas Thaimaahan, kohtuuhintaisen majoituksen ja varsinkin "risubaareissa" päivittäiset ruoat sekä yli 50-vuotiaille tarkoitetun viisumin, jolla voi käytännössä matkata halutessaan kaksi vuotta.

Aikoinaan röyhyttelin savuna taivaalle punaista Norttia pari toppaa päivässä, joten sen lopettamisesta tulee lisäsäästöä vuodessa monta tuhatta euroa. Kun lisäksi join kuin pesusieni, niin nurjalla kademielelläkin laskettuna meno Thaimaahan, olo ja elo siellä sekä tulo takaisin on juomiseen ja tupakointiin verrattuna halpaa lystiä. Talven Thaimaassa moni toteuttaa kaikkinensa joka vuosi noin tuhannen euron kuukausituloillakin. Varsinkin, jos ostaa halvat lennot yhdellä tai kahdella välilaskulla. 

Kun Merikonttikodissani on sähkölämmitys ja talvet lämpö kymmenessä asteessa, enkä ole käyttämässä sähköä lämpimine keittiön tiski- ja ruuanlaittovesineen, pyykin- ja astianpesuineen, saunoineen sekä suihkuineen, säästyy näistäkin melkein lentolipun hinta.

Ruoka Phatthalungissa, kaukana ulkomaan turisteista, on enemmän kuin puolet halvempaa. Arjen elosta ja olosta maksan kaukomailla Morakotin ja vähän minunkin pienen omakotitalon sähköt ja kylmän veden, sillä lämmintä vettä ei meillä ole. Tietty maksan molempien safkatkin. Vuoteeseen tuotuine joka aamuisine aamukaffeineen ja ei toivotun yksinäisyyden poistamisineen, se kaikki on mieleeni ja balanssissa muutenkin. 

Sitten on tietty PeeCeeX-skootteri, jonka hankinnasta ison osan rahoitan Suomessa talviunilla olevan, hopeanharmaan Vanha rouva Avensiksen säästyvillä vakuutusmaksuilla. Lumenaurauksessa ja vedenhaussa tarvitsemani mönkijäkin nukkuu puoli vuotta. Polttoaine on yli puolet Suomen menovettä halvempaa, jota ei kulu edes kolmasosaa.

Oikeastaan aloitan aina yli kaksi kuukautta aiemmin matkan valmistelut penkomalla netistä sinivalkoisten siipien lentolippuja karvalakkiosastolle sekä erilaisten dokumenttien keräämisellä sieltä täältä joka toinen vuosi oleskeluviisumia varten. Tarvitaan lääkärinlausuntoa, rikosrekistekisteriotetta ynnä muuta. Osaan pitää hankkia maistraatin leimatkin.

Monessa reissussa kulahtaneen, juuri ja juuri käsimatkatavaran kokoisen, pyörillä kulkevan selkäreppuni nostan esiin samoihin aikoihin. Vaikka sinne ei yli puolen vuoden lääkkeiden ja vitamiinien, noin 2000 kappaleen lisäksi paljon muuta mahdukaan.

Jotain kuitenkin mukaan sujautan. Kuten Morakotille hankkimani Henkan ja Maukan kuvan viisi eriväristä t-paitaa, sadeviitan ja ohuen aamutakkini. Minusta on mukava päivittäin, kun vaatimaton, kanssani yhtä rähjäinen matkakaveri valmistautuu penkillä pikku hiljaa lähtöön yhtä aikaa muuttolintujen kanssa. Ikään kuin sanoen joka kerta sen nähdessäni: "Ole Jormas valppaana ja muista kaikki, sillä pian tulee talvi ja sitä pakoon taas lähdetään. Joutsenetkin opettavat jo Jokilammillamme jälkikasvuaan omille siivilleen."