Kadonneiden yöunien metsästys, osa 1

On paljon ihmisiä jotka kärsivät unettomuudesta. Ehkä ei niinkään niitä, jotka nukkuvat liikaa. Oma lukunsa ovat he, jotka eivät työn tai aikaa vievän vapaa-ajanvieton vuoksi löydä riittävästi nukkuma-aikaa. Ehkä itsekin kuuluin nuorena miehenä ajoittain tähän joukkoon, kun aamukolmeen avoinna olleet ravintolat pitivät minut grogilasin ääressä valomerkkiin saakka.

Silloiset kaverini keillä ei ollut työrajoitteita, vaihtoivat sen jälkeen kuppilaa, sillä ensimmäiset avasivat ovensa aamuviideltä. Osa taas hipsi laillani aamulla töihin, joten työkuntokin oli niin ja näin. Ennen pitkää työsuhteet päättyivätkin monesti aamuhumalan vuoksi, sillä työn ja kännäämisen yhteensovittaminen on edelleen taitolaji. Toisaalta esimerkiksi  ammattiautoilijoiden varsinkin ajoaikoja ja -nopeuksia valvotaan erilaisten autoihin asennettavin "juorukellojenkin" avulla. Humalaisia varten myös ajonestolaitteita. 

Itse olen herännyt öisin vuosikymmeniä muistakin syistä kuin toilettarpeiden tai eturauhasen liikakasvun vuoksi. Yövalvomisesta en ole silti kärsinyt koskaan, joka on osittain asennekysymys. Ymmrrän toki, jos herää kolmelta aamuyöstä unen karatessa siltä yöltä ja viideltä pitäisi nousta valmistautumaan töihin lähtöön.

Viime yönä minut herätti chatviesti toiselta puolelta palloa ja älylaitteen näyttöruudun yläosassa vilahti samanaikaisesti, että Biden luopuu presidenttiehdokkuudesta. Virkisti kummasti, vaikka viestit tulivat yhtä kaukaa, mutta vastakkaisilta suunnilta.

Yhdysvallat on syystä ja syyttä pitänyt itseään iät ja ajat maailman poliisina. Sillä kuka on yhden maailman mahtavimman maan päämies tai -nainen, on myös isossa ikkunassa merkitystä Suomelle. Eikä vähiten uutena Natomaana. 

Olen käynyt Jenkkilässä jonkun kerran ja sieltä löytyvät osasyyt, miksi vietän talvet Aasiassa enkä esimerkiksi Floridassa. Vaikka olen vain yksi eurooppalainen, koin amerikkalaisten katsovan minua ja muita muunmaalaisia alaspäin liian usein pitkin nenänvartta. Jotenkin se kulminoituu entisen presidentin ja nykyisen republikaanien ehdokkaan hokemaan: "Amerikka ensin".

Yleensä ketä en tunne, en hevin arvostele. Poikkeuksen tekevät ihmiset, jotka tarvitsevat menestyäkseen julkisuutta ja muiden käsityksiä itsestään. Sellaisia ovat esimerkiksi kansan tukea tarvitsevat poliitikot. Sillä sektorilla öykkäreiden piikkipaikallani on ylivoimaisesti Donald Trump, joka sanoi kuultuaan 81-vuotiaan Joe Bidenin heittäneen pyyhkeen kehään, että hän jää Yhdysvaltojen historiaan yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista presidenteistä. Edes alamittaisista alamittaisin urheilija ei möläytä, varsinkaan hävinneestä vastustajastaan moista.