Pienistä puroista kasvaa suuret virrat

Suomen koko tieverkon pituus on 454 000 kilometriä. Tästä yksityis- ja metsäautoteiden osuus on 350 000 ja kuntien katuverkkojen 26 000. Väyläviraston eli valtion vastuulla olevien maanteiden yhteispituus on 78 000 kilometriä. Niillä on 15 000 siltaa ja valaistusta on 12 000 kilometrillä. On siinä ylläpidettävää ja korjattavaa sekä lamppu poikineen vaihdettavana.

Jatketaanpa vähän löytämieni tilastojen valossa. Henkilöautoilla ajettiin kotimaan tie- ja katuverkolla vuonna 2020 noin 39 100 miljoonaa kilometriä. Tähän tietysti raskas liikenne ja muut ajoneuvot päälle. 

Laskemisen helpottamiseksi ajetaan 100 kilometriä 100 km/h nopeudella. Tällöin matka-aika luonnollisesti on 1 tunti jolloin 100 watin sähkökuorma on kuluttanut 0,1kWh. Tämä vastaa polttoaineenkulutuksena 0,1kWh / 1,35kWh/litra eli polttoainetta kuluu 0,74 desiä.

Kun lisäämme ajettuihin kilometreihin raskaan liikenteen sekä jaamme kaiken sadalla, jonka kerromme 0.74 litralla ja sitten polttoaineen hinnalla, ajovalopakko on vuositasolla polttimo- ja polttoainemyyjille miljardiluokan lisäbusiness. Laskinko oikein vai väärin?

Aikani ajattelin tätä kaikkea lillukanvartena, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun EU pisti pullonkeräysjärjestelmän uusiksi. Sen mukaan muun muassa muovikorkin on pysyttävä pullossa kiinni aukaisunkin jälkeen. Mutta tämä ei ollut asian ydin tai ainakaan ainut. Vaan varsinainen elämä nousi Suomessa, kun uudistus on laittamassa koko pullonpalautusjärjestelmämme uusiksi.

Siksi, että me keräämme kaikki pullot sulatettavaksi ja poltettavaksi, mutta EU on suunnitellut, että vuoteen 2030 mennessä esimerkiksi alkoholijuomien pulloista ja tölkeistä 10 prosenttia tulisi olla uudelleen käytettäviä. Myös alkoholittomista tuotteista osuuden pitäisi olla sama. Ideana on siis vähentää pakkausjätteen määrää ja uuden materiaalin valmistusta. Entä olenko nyt väärillä jäljillä?

Onko käynyt niin, että edistyksellisestä pullojen kerääjästä on tullutkin perässähiihtäjä, joka ei oikein osaa elää tai olla aina mukana muutenkaan muuttuvassa maailmassa? Vaan haluaa katsoa ensin varmuuden vuoksi liian usein mitä muut tekevät.

Viime vuonna Suomessa palautettiin kaikkiaan noin 2,2 miljardia pantillista juomapakkausta. Ylivoimaisesti suosituin pakkaustyyppi juomissa on alumiininen tölkki, joita palautui viime vuonna noin 1,4 miljardia kappaletta. Pantillisia muovipulloja palautettiin 635 miljoonaa ja lasipulloja 134 miljoonaa.

Sitten taas pikku laskutoimitus alakanttiin. Jos pantillista pakkauksesta saisi palautusta kaikista vain 15 senttiä, olisi summa silti 330 miljoonaa euroa vuodessa. Mitä tapahtunee tälle summalle tulevaisuudessa, sillä sehän on juomien ostajien rahaa?