Taas kerran Jokilaakson elämää

N

Tänään on minun "Kulutushysterian vastainen päivä", jolloin juhlin ja liputan "En osta enkä tarvitse mitään päivää." Kaneli- tai sokerikorppu saa myös silloin kastajansa ja lähiniityn hevoset omansa, jos ovat tulleet.

"Älä osta mitään" on kulutuskriittinen kansainvälinen teemapäivä, jota vietetään ympäri maailmaa muualla marraskuun loppupuolella, samana päivänä Black Fridayn kanssa. Se sai alkunsa Vancouverissa, Kanadassa, vuonna 1992 nimellä No Shop Day. Atlantin itäpuolella nimike on ollut muun muassa Consumer Holiday, joka on erityisen sovelias 2000-luvulla kauppojen siirtyessä seitsenpäiväiseen myyntiin.

Päivän ideana on viettää vuorokausi ilman tavaran hankintaa ja rahan kulutusta. Tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia ostotapojaan, ostopäätöstentekoaan ja impulsiivista ostamistaan sekä pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja palveluiden käyttöä.

Eksotiikkaa lisää, että henkilökohtaisen "Hyrylän sunnuntain" juhlapäivän kunniaksi Jokilaaksossa liehuu Tuusula-viiri ja Juhlamokka korppukahvit juon thaimaalaisesta kumipuukuksasta. Aamua juhlii kanssani myös kuvan Outo Lempilintu.

Jokilaaksossa on siipiveikoille ja -veikottarille vaihtelevalla menestyksellä katettuna kaksi ruokapöytää sekä kolmas, jossa vierailee muitakin luonnon eläimiä oravista ja kai metsähiiristä lähtien. Jos tahtoisin syötävää olevan koko ajan, olisi kattausta tehtävä joka toinen päivä. 20 kilon auringonkukka siemensäkki maksaa kai halvimmillaankin tällä hetkellä nelisenkymppiä. Elokuusta lähtien harvennan ruokatarjontaa, jotta ne osaavat lähteä muuttomatkalle, jotka ovat lähteäkseen.

Uusia kesäasukkaita ovat ainakin nokkavarpuset, jotka kai lentävät syksyllä Keski-Eurooppaan. Samaa sorttia löytyy Thaimaastakin, jotka vastaavasti muuttavat Etelä-Eurooppaan. Näiden heimoveljien ja -sisarten  muuttoaikoja en tiedä.

Tänä kesänä ovat poissa olleet pääskyset tervepääskyistä lähtien sekä västäräkit. Jokilaakson joutsenpariskuntakin on näyttäytynyt harvemmmin ja kyykäärme ei lainkaan. Erityisesti eläimistä kaipaan siilejä, joille kahdelle tarjosin yhtenä kesänä uutta kotia. Ensimmäisenä yönä ne lähtivät kuin vanki Papillon konsanaan eikä niitä ole sen koommin näkynyt. 

Leppakerttua en ole tänä kesänä huomannut vartioimassa Isoa muistokiveämme enkä kuule enää heinäsirkkaakaan. Hyttysiäkin on vähemmän Se kaikki on jotenkin hieman haikeaa. Kuten syksyn tulokin, sillä puissa ja muissa ovat ensimmäiset kellastuneet lehdet. 

Pienten Jokilaakson öttiäisten ja kasvien maailmaan haluaisin tutustua paremmin, mutta puuttuu opastaja, sillä innostukseni ei riitä itseopiskeluun. Naapurin mehiläisniityn asukkaat ovat myös pysyneet poissa. Voinevatko paremmin kuin serkut Itäkeskuksen katolla pesissään vai eivätkö lainkaan. Se selvinnee pian, kun keski- ja loppukesän kukat puhkeavat kukkimaan.