Viisauden alku on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen

"Hänellä on valtavasti ideoita ja joskus torppaan niitä. Ja joskus hän tarvitsee reality checkin, silloin minä olen se reality check", sanoo Hesarin kuukausiliitteessä presidentin puoliso ja maan äiti Suzanne Innes-Stubb. Hän on roolissaan myös ensimmäinen, joka ei ole syntyperäinen suomalainen, jota sen sijaan presidenttimme täytyy olla.

Kun luin Suzannesta oikein mukavan jutun tai oikeastaan haastattelun, pohdin vielä yölläkin ominaisuuksia, joita olisi hyvä olla maamme isällä alati kansainvälistyvässä maasssamme.

Ensimmäisenä mieleen tuli: "Älykäs, sitten viisas, lukenut, kirjanoppinut, nerokas ja neuvokas". Huomatakseni niiden kaikkien tarkoittavan eri asioita, joten pengoin synonyymejä ja merkityksiä.

Älykkyyttä on oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia. Älykkyys ilmenee myös taitona ymmärtää ja käsitellä abstrakteja asioita. Se nähdään lisäksi ominaisuutena hahmottaa erilaisia asioiden välisiä suhteita sekä yksilön taitona käyttää ja kehittää omia kykyjään. Sosiaalinen älykkyys on aivan oma lukunsa.

Viisas vastaavasti tarkoittaa yleisesti ihmistä, jolla on viisautta, joka osoittaa esimerkiksi oppineisuutta ja laajoja tietoja, tai kykyä ajatella sekä harkita selkeästi ja syvällisesti. Ajattelijoilla onkin ollut erilaisia näkemyksiä millainen ihminen on viisas. Viisaudessa ja lukeneisuudessa on jotain samaa kuin kirjanoppineissa. Niille kaikille on monta määritelmää aina raamatusta ja Platonista lähtien.

Nerokkaan sanotaan olevan älykkään lisäksi nokkela, ovela, kätevä, taitava, terävä, jumalallinen, ylimaallinen, taivaallinen ja etevä. Ylisanoja löytyi pilvin pimein. 

Nerokas on silti eri asia kuin neuvokas, jonka nettimaailmaa sanoo olevan muun muassa fiksu, keinokas, kekseliäs, lipevä, liukas, omatoiminen, ovela, päättäväinen, sukkela, viekas sekä yritteliäs. Ylisanoja löytyi neuvokkaallekin. 

Tämä kaikki on silti vain pieni raapaisu ominaisuuksista, joita eri tavoin ilmenee meissä ja joita olisi hyvä löytää aimo annoksina myös presidentistämme. Kun hänen esiintymistään katson, saan vaikutelman, että hän pitää itsestään. Niin on varmasti hyvä, sillä jos ei rakasta itseään, kuinka voisi silloin rakastaa muita? Siinäkin lienee rajansa, sillä itserakas ei taida juuri muita rakastaa.

Eilen kirjoitin Alexin jalkoihin vielä sopimattomista, liian suurista saappaista. Totesin sen saavan aikaan joskus suun aukeamista silloinkin, kun sen olisi syytä olla pienemmällä tai vallan kiinni. Ajattelin presidentin junan perään Jere Jarruvaunua ja toivoin hoviväestä löytyvän jarruja moneen menoon, kuten Linnanmäen vuoristoradallakin konsanaan.

Kotiympyröissä pressallamme on ikioma reality check Suzanne, jonka toivon hillitsevän tarpeen niin vaatiessa virkakiskoillakin kulkevan presidentinvaunun menoa.