Kansan suusta siepattua ja sinne kuuluvaa

Kulttuurihenkilö Antti Kolu kirjoitti sivuillaan, että "aikoinaan sahapatruuna James Edvard Ross Salvesen järjesti vaajakoskelaisille (silloisille haapakoskelaisille) työmiehilleen Riihimännikössä iloluontoisia juhlatapahtumia, siis kotiseutujuhlia. Ennen uskoon tuloaan."

Tähän kirjoitin muistavani yhden kansan suusta siepatun tarinan kyseisestä patruunasta, jonka kerron, jos joku haluaa. No, haluaja löytyi, joten tässä tarina ja perään vähän muutakin jyväskyläläisistä, jotka silloin olivat vielä virkahenkilöiden sijaan virkamiehiä.

Olin aikani politiikassa mukana Jyväskylän maalaiskunnassa. Nimiä valitijayhdistykseen kerätessäni menin Vaajakoskella yhteen torppaan, josta pitäisi kylläkin sanoa omakotitalo. Tuvassa, josta siitäkin pitäisi sanoa keittiössä istui talon isäntä, joka innostui tarinoimaan sanoen hänen isovanhempansa saaneet kyseisen talonsa tontin juuri mainitulta Salvesenilta: "Isoisä kertoi olleensa sahan toimistossa kutsuttuna ja läsnä oli myös kamreeri. Silloin patruuna antoi tontin. Jatkaen, että kiitokseksi tehdystä vuosikymmenten työstä. Tällöin kamreeri oli kysynyt  että saako hänkin tontin? Sahapatruuna oli katsonut miestä miettien ikään kuin mitä sanoisi ja vastannut, että olet vuosikymmeniä saanut lähes puolta suurempaa palkkaa kuin tämä työmies tässä. Joten olisit säästänyt niistä."

Tontista kirjoittaessani mieleni harhaili Jyväskylän kaupungin rantakadun rakennusviraston ylimmän kerroksen arkkitehtien luokse. Joka tapauksessa olin tulossa alas, kun epähuomiossa painoin ensimmäisen kerroksen sijaan toisen kerroksen hissin nappia ja muistin, että siinähän kerroksessa pitää majaansa apulaisgeodeetikko Pentti Hakalin, jonka jonka kanssa minulla oli monesti pientä yhteistyön tynkää.

Kuten kerran, kun Oranssi-järjestö valtasi ison, hirsinen ja tyhjillään seisseen Eerolan talon Tourulassa ja luin lehdestä, että kaupunki aikoo tyhjentää sen poliisivoimin. Silloin kävelin Pentin luokse ja kysyin: "Kannattaisikohan tovi harkita virkavallan käyttämistä, sillä talossa on sisällä sinunkin tyttäresi kesyrottineen sekä muuta kaupungin silmäätekevien jälkikasvua?"

Nyt kävellessäni taas kerran hänen toimistoa kohti sanoin ovella ensimmäisenä, että terve Pentti. Sattuuko sinulla olemaan vapaata kerrostalotonttia, jos Jyväskylän Katulähetys rakentaisi asunnottomille asuntoja, joihin he voivat tehdä kodit? Tähän Pentti, että kuinka satuitkaan tulemaan juuri nyt, sillä tänä aamuna yhdestä Kuokkalan keskustan tontista tuli peruutus. Joten itse asiassa minulla on tällä hetkellä vapaa tontti. Pyysin, että voitko pitää sitä jonkun päivän pöytälaatikossa, niin menen asuntoasiantoimiston päällikön Tapani Karvalan puheille? 

Tarvitsin Karvalaa koska hänen vallassaan oli säätää järjestystä, jonka mukaan rakennuttajille valtio myöntää aravalainoja, sillä rahaahan meillä ei ollut. Aikansa naurettuaan hän sanoi, että luuletko Soini tosissaan teillä olevan riittävää osaamista moiseen? Tähän minä, että en, mutta uskotko Tapsa, että minulla on riittävää nöyryyttä hankkia sitä?

Tapsa lupasi hankkeelle tarvittavan sijoituksen, jos pankki antaa lainat. Neljä ensimmäistä sanoi ei ja vain yksi pankki oli jäljellä. Käsitin, ettemme saa lainaa näillä eväillä. Viimeisen pankin kohdalla muutin hieman strategiaa ja kysyin pankinjohtajalta, että saammeko aravaehtojen mukaiset lainat, jos Jyväskylän kaupunki takaa ne?  Sitten lompsin apulaiskaupunginjohtaja Ahti Vielman luo ja kerroin asiani. Hän tuumasi vain hetken sanoen, että jos kysyjä olisi kuka tahansa vastaava toimija, olisi vastaus ei. Mutta te olette aina asianne hoitaneet ja palvelette kaupunkilaisia, joten esitän kaupunginhallitukselle takausten myötämistä.

Näin saivat alkunsa pesäpallokentän muotoon piirretyn, Kuokkalan kaupunginosan keskustan, Kolmospedänkadun viimeisen tontin kerrostalot. Jotka saivat sijainnin ja katulähetyshengen mukaisen nimen Takalaiton.