Sovellettu suvaitsevaisuus

Eilen sanoin jatkavani tänään kirjoittamista tiedonkulusta, joka kulkee nykyisin ihmistä nopeammin, sillä sunnuntainen blogini aiheesta siemaisi ajatukseni niin sanotusti karvoineen päivineen. Mutta niin teki EU-vaalien ääntenlaskentakin, joten pohdinkin hieman sen tuloksia.

EU-parlamentaarikon työarjesta en tiedä oikeastaan mitään, joten pitää järkeillä itse. En varsinkaan uusista tai nykyisistä tunne ketään enää niin hyvin, että saisin heiltä oikeaa tietoa kunkin edustajan tekemisistä.

Suomen osuus 720:stä edustajasta on mitättömän vähän, eikä voi mennä suuren maan lailla, rinta rottingilla sanomaat oikeastaan minnekään, että menkää isoon saliin laskemaan päitä. Suomen äänillä ei saleissa muutu mikään, joten pienen maan vaikuttamisen on tapahduttava muualla; verkostoitumalla, lobbaamalla ja markkinoimalla mielipiteitään. Siihen tarvitaan monipuolista tietämystä, hyvää kielitaitoa sekä puhujanlahjoja. 

Isoissa maissa tai ainakin Ranskassa vaalitulos saa aikaan mullistuksia, sillä maan presidentti Macron hajoitti tuloksen selvittyä parlamentin. Suomessa se tarkoittaisi, että presidentti Stubb hajottaisi eduskunnan ja edessä olisi uuden vaalit. Ehkä se kertoo meille myös siitä, että isolle maalle Euroopan unioni merkitsee enemmän tai eri lailla kuin pienehkölle Suomelle.

Persujen puheenjohtaja Purra sanoi, että "turpiin tuli". Se oli reilusti sanottu, joskaan selitykset kotimaan hallitusvastuineen eivät uponneet, sillä samaa vastuuta kantaa Kokoomuskin. Mielestäni osa tappion hinnasta muodostuu Teuvon rannalle jättämisestä. Joten persujen tuloksesta olen etupäässä vahingoniloinen.

Heidän ainut parlamentikko on tulevalla kaudella Sebastian Tynkkynen, joka on loistava puhuja. Minua kiinnostaa myös hänen sovellettu suvaitsevaisuutensa, johon näyttää istuvan omat valinnat, muttei Suomeen sotaa pakoon tuleva, eikä Timo Soinin raamatulla muksiminen. 

Kokoomus on isossa ikkunassa vaalivoittaja, mutta pankin räjäytti Vasemmistoliitto. Tai oikeastaan sen väistyvä puheenjohtaja Li Andersson, joka keräsi kaikkien aikojen ennätyspotin, liki neljännesmiljoonaa ääntä. Hän veti mukanaan parlamenttiin kaksi muutakin, muun muassa Saramon, jonka kannatus oli hyvin vaatimaton ja kolmasosan vähemmän kuin rannalle jääneellä Teuvo Hakkaraisella. Paikkaa vaille jäi myös Korhola, jonka äänimäärä oli Saramoon nähden kymmenkertainen eli lähes 50 000. Tätä pohtiessa voi myös miettiä, että henkilövaalit vai ei. 

Suomen ja monen muun maan vaalijärjestelmä onkin jotenkin kummallinen, joka mahdollistaa taktisen äänestämisen. Jos äänesti Anderssonia, sai myös Saramon, mutta jos äänesti enemmän ääniä saanutta Hakkaraista, ei saanut Hakkaraista.