Jääkiekko

Vaikka en ole nykyisin mitenkään aktiivinen jääkiekiekko-otteluiden katsoja halleissa, jään laidalla tai television ääressä korikatsomossa, saati senioripelaaja, seuraan tuloksia sähköisistä sanomalehdistä ja sosiaalisesta mediasta.

Jääkiekko syntyi Kanadassa eurooppalaissiirtolaisten tuomien shintyn, hurlingin ja jääpallon kaltaisten pelien muunnelmana. Ensimmäiset kirjalliset maininnat jäällä pelatuista joukkuepallopeleistä ovat vuoden 1800 tietämiltä, kun brittiläiset sotilaat ryhtyivät pelaamaan virallisia otteluita Kingstonissa ja Halifaxissa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin pelaajamäärä oli yhdeksän.

Vaikka briteillä ei ole mies- eikä naismuistiin ollut omasta takaa jäätä kuin kai grogilasiin, luistaluradoista tai -kentistä puhumattakaan, on heillä jääpeleistä paljon varhaisemmat kokemukset kuin Suomella konsanaan. Silti en olisi aivan heti arvannut, että brittien täytyi eilen ainoana voittonaan selättää kaukalossa Itävalta, jotta Suomi pääsee Prahan MM-kaukalossa jatkopeleihin. Melkein yhtä ihmeellistä on, että Sveitsi pitää Suomen kissanpentujen lailla käyttäytyvää leijonalaumaa ikäänkuin harjoitusvastustajana.

Lajia olen natiaisena harrastanut minäkin. Kun ei vielä ollut Tuusulan Palloseuraa, pelasin ensimmäiset sarjajääkiekko-otteluni piirisarjassa Koskenmäen Kisailijoiden nelosketjussa Pekka Maarasen ja Keijo Niskasen kanssa. Kauden suurin voitto oli muistaakseni 18-3 tappio Porvoon Akillekselle. Muistan yhä, kun tuomari puhalsi pilliin, keskeytti pelaamisen ja luisteli viereeni raitapaidassaan kysyen tuimailmeisenä: "Mikä on sun numeros?" Hämmästyneenä levittelin käsiäni ja katselin ympärilleni mitä minä nyt olen tehnyt? Olin kuulemma antanut maaliin johtaneen syötön ✌️.

Silloin ei joukkueellani ollut valmiita kenttiä tai keinojäitä, vaan luisteltiin itse tehdyillä ja itse lumesta lanatuilla luistinradoilla tai lähilammen jäillä, joissa kesäisin uitiin. Toisin kuin nykyään, kesä- ja talviharrastukset ja -lajit olivat eri juttuja. Ensimmäiset luistimenikaan eivät olleet "hokkarit", vaan hiihtomonoihin kiinnitettävät "nurmekset". Äitini sanoi lapsena laittaneensa kenkiin pystyyn sahanterät, piikit pohjaa vasten ja luistelleensa niillä. Luulen kyllä, ettei se ollut totta, kunhan rehvasteli.