Money, Money, Money, laulaa Abba

Aikoinaan meillä oli valtiovarainministerinä kokoomuslainen Iiro Viinanen. Hän nautti suurta suosioita ja kansan luottamusta, vaikkei milloinkaan luvannut muuta kuin entistä tiukempia kukkaron nyörejä ja sen tuomaa kurjuutta. Kansa piti rehtinä ja rehellisenä miehenä. 

Vaikka en kokoomuslainen ole koskaan ollut eikä minusta sellaista milloinkaan tule, se ei estä minua arvostamasta. Yksi heistä on presidenttimme Sauli Niinistö, joka lähes ensi töikseen pienensi valtion hänelle maksamaa korvausta, sillä palkkahan se ei taida olla. Luulen, ettei yksikään kansanedustaja eikä ministeri tainnut seurata perässä. Katsoo sitten Isossa salissa oikealle, vasemmalle tai minne tahansa. Aivan oma lukunsa ovat  europarlamentaarikot ensimmäisine lentoluokkineen.

Kolmaskin kokoomuslainen, entinen kansanedustaja palaa mieleen. Nimittäin oman kylän Juhani Sjöblom, josta en tiedä paikallislehdestä ainuttakaan myönteistä uutista. Muita kyllä senkin edestä. Hyvin on muistissa, kun hän pestistä luopuessaan oli oikeutettu muiden lailla määräaikaiseen sopeutumisrahaan tai mikä lienee nimeltään. 

Palstatilaa löytyi monesta aviisista sen kertomiseen, mutta kertojan väristä riippumatta jäi kertomatta, että Juhani Sjöblom lahjoitti sopeutumisrahansa verot maksettuaan viimeistä kolikkoa myöten kolmannen sektorin voittoa tavoittemattomille toimijoille. Vaikka tein valmiin tiedotteen, yhdellekään lehdelle osakaan siitä ei ollut julkaisemisen arvoinen. 

Erityisen tympeästi mieheen suhtautuu yhä nykyisin Keskusuomalainen-lehtikonserniin kuuluva Keski-Uusimaa. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen tai ainakin johonkin. Kyseisen lehden omistajan valtaa käytti keravalainen Eero Lehti, joka myös pyrki kansanedustajaksi saman puolueen riveistä monet kerrat. Vallan valtatie pysyi viimeistä silausta vaille valmiina niin kauan kuin samoista äänistä kisaava viereisen kunnan Sjöblom istui Arkadianmäellä.

Luulen, että kateus ja kilpailu äänestäjistä ovat vaikuttaneet siihen, että Eero Lehdesä ja Juhani Sjöblomista ei ole koskaan ollut sydänystäviksi. Sillä kokonaan irrallisia asioita ei ole olemassakaan, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun vaan aikansa kääntelee kiviä.

Edunsaajan yhteiskunnasta saan helposti presidenttimme itse pienentäessä tekemistensä korvausta. Näin ei ole aina, ja olenkin joskus kuullut, että suomalaisen ahneuden voittaa vain kotimainen kateus. Sanotaan, että ainoastaan me olemme valmiit maksamaan satasen, ettei naapuri saa viittäkymppiä.

Samoja käänneltäviä kateuden kiviä ajattelin tänä aamuna lukiessani alla olevan postauksen. Kun itsellä on nafti työeläke, mutta kuitenkin sen kokoinen, että loppuelämäni pääsponsori Kansaneläkelaitoksen sijaan on Ilmarinen, jurppii niiden puolesta, jotka joutuvat tulemaan toimeen niukemmalla. Kuvankaappauksen suunnitelmat lienevät totta, mutta missä ovat kyseisen kohderyhmän kurittajien hyödyt, sillä ei kai tässä kateutta ole tarkoitus ruokkia saati pitää hengissä?