Päivä meni Taavetin torilla

Aampalan ja -uinnin jälkeen poimimme pari Timon kaveria laatuauton takapenkille ja matkasimme kymmenkunta kilometriä Taavetin torille. Sitä Luumäen kunta pitää osaltaan virkeänä kesäisin elävällä musiikilla. Tällä kertaa oli vuorossa yhtyeineen Dimitri Keiski. Oikein hyvänkuuloinen artisti varttui Ruotsissa romaniperheessä, jonka kotikielenä oli suomi. Musiikkiura lähti lentoon, kun kansa vaati miehen palauttamista kykykilpailuun. Lahtelaistunut laulaja tunnistaa juurensa, muttei koe olevansa romanikulttuurin sanansaattaja. Sen sijaan valmista englanninkielistä rock-musiikkia oli Luumäen ilmassa lauantaisen kesäpäivän täydeltä.

Siitä nauttiessani muistelin kuinka monesti ehdotinkaan Hyrylän torille elävää musiikkia samalla tavalla ja kuinka yhtä monesti juuri kukaan ei siitä innostunut, vaikka torille oli rakennettu puinen, hieno katoskin. Sen Santeri A nimesi Pärekoriksi, joka olisi ollut valmis esiintymislava. Kesäisen torielämän malliin suosittelin tutustumaan myös Rauman torilla.

Pitkästä aikaa oli päälläni Thaimaassa vuosia sitten käsityönä teettämäni nahkaliivit, jotka kypsään ikään ehtinyt nainen valmisti kanojen, kissojen ja koirien ympäröimämä pienessä ompelimossaan. Olikin mukavaa, kun useampikin tuntematon tuli tekemään tuttavuutta sekä kättelemään antaen liiveistä myönteisen palautteen. Se oli niin iso yllätys, että taidan ottaa liivini enemmänkin käyttöön. 

Taavetin elävän torin laidalla on italialainen kahvi- ja ruokapaikka sekä ravintola Kanuuna, jossa istui iso pöydällinen kantaporukkaa. Sen elämää ja päihtymistä seurasin reippaasti parituntisen. Oli oikein hauska päivä Timon toimiessa Mersun autonajomiehenä.

Alkuillasta pistelimme Timon ja Getin kesäkodissa suihimme vielä vuorokauden muhinutta, entista paremmaksi tullutta kaalilaatikkoa. Osin syrjäsilmin seurasin kuinka Kanada laittoi Suomen kesyyntyneen leijonalauman entistä ahtaammalle kaukalossa. Harri näytti sanovan somessa matsin jälkeen, että jos ei olisi ollut televisio pultattu seinään, olisi heittänyt sen pihalle 🤣. Itse tuumailin, että mielenkiintoisemmin olisi aika mennyt, jos olisimme ajaneet sähköperämoottoriveneellä järven vastarannan puronsuuhun katsomaan majavien valtakunnan elämää. 

Loppuilta meni saunoessa, uidessa ja leppoisasti kaksin rupetellessa. Sen päätteeksi kömmin tutuksi tulleeseen pihakammariin ja punaiseen makuupussiini matkaten kohti Nukkumatin valtakuntaa. Sen verran tuli lipitettyä kuitenkin saunajuomia, jotta piti käydä useammankin kerran kesäyössä metsäweeceessä.

Tänään aamupäivällä keräsin nyssykkäni ja ajoin Timolta saamieni mustikka- ja puolukkahilloineni vastaavasti Jokilaakson valtakuntaan. Kertakaikkisen upea viikonloppu luksusseurassa ja mitä parhaimmissa kesäsäissä.

Hopeanharmaa vanharouva näytti puolestaan lipittävän menovettä pääosin 120 kilometrin tuntinopeudella, taakkateline katolla noin seitsemän ja puoli litraa satasella. Ei huono saavutus 18 vuotiaalta seniorittarelta 2 litran bensakoneella.