Moni koiranomistaja on vaikuttunut ja vakuuttunut ilman tiedettäkin siitä, kuinka paljon lemmikki ymmärtää varsinkin puhetta. Unkarilaisessa tutkimuksessa on nyt tehty havaintoja koiran kyvystä yhdistää esineitä viitteellisiin sanoihin komentojen ja ohjeiden lisäksi. Koiran aivotoiminta on siten osittain verrattavissa ihmisten ajattelukykyyn. Useimmiten koirat noudattavat selkeitä käskyjä kuten istumis- tai noutamiskehotusta. Budapestissa Eötvös Lorándin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin 18 koiran aivojen aktiivisuutta. Niiden muisti aktivoitui, kun ne kuulivat tietyn esineen nimen, vaikkei esinettä ollut näkyvillä. Tutkimus on julkaistu Current Biology-lehdessä.
Kerran luin julkisuudessa paljon olevasta perheestä, joka sanoi, että heillä pitää koiran läsnäollessa puhua suomen sijaan englantia. Koska koira ymmärtää liikaa ja on koko ajan kuulemansa sekä käsityksensä mukaan jonnekin menossa, hakemassa jotain tai odottaa jotain määrättyä tapahtuvaksi.
Tunnistan tapahtumien kulun osaomistuskoira Niilon käytöksestä, jonka korvat ovat silloin tällöin tulehtuneet ja niitä on puhdistettu. Kun se kuulee korva-sanan, se etsiytyy välittömästi tuolin taakse, sängyn alle tai jonnekin muualle piiloon. Kani-sana saa sen ryntäämään ikkunaan tai juoksemaan sinne tänne pitkin pihaa niitä etsien. Keväällä se ihmettelee mehiläispöntön sisältä kuuluvaa surinaa ja pihan hiirtä se nuolaisee kerran, pari. Tai sitten Niilo miettii itselleen yllättäen eläinpyydyksen sisällä mitä hän täällä tekee.
Kerran kokemisreissulla se huomasi viitasammakoiden vuorokausia kestäneet lemmenleikit laiturin vieressä. Niitä se hämmästeli aamusta ja päivästä toiseen viikkotolkulla. Ja minä puolestani mietin miksi Niilo miettii sammakoiden touhuja ja sammakot arvatenkin Niilon ja minun touhuja.
Joskus olen katsonut kissaa, joka katselee herkeämättä television luontodokumenttia ja saattaa jopa hypätä ruutua vasten päästäkseen ohjelman eläinten kimppuun tai ainakin mukaan uuteen maailmaan. Koira saattaa mennä lattialle pystyyn laitetun peilin taakse katsomaan missä rotukollega oikein lymyää. Toinen tai joku muu eläin ei ehkä näe peilistä mitään tai ei ainakaan mielenkiintoista. Ihminen pitää viisaampana eläintä, joka menee peilin taakse katsomaan, vaikka asia voi olla toisinkin. Että viisaampi käsittää, ettei se näe itseään eikä muitakaan eläimiä, vaan ainoastaan kuvan.
Ihminen, minä mukaan luettuna, yrittää selittää eläinten tekemisiä, vaikkemme edes tiedä varmuudella millä taidoilla kirjosieppo osaa takaisin samaan pihapönttöön vietettyään Suomen talven Afrikassa. Tiedämmekö sitäkään onko kyseessä sama lintu vai joku toinen pariskunta tai vanha puoliso uuden kumppanin kanssa? Yhtä suuri mysteeri on miksi Suomen kansallislintu joutsen elää loppuelämän leskenä menetettyään puolisonsa ja joku toinen lintulaji ei malta pysyä puolisonsa kanssa yhtä kesää. Tai käki, joka ei tee pesää vaan ainoastaan kukkuu ja syö, eikä haudo edes toisten pesiin pyöräyttämiään munia.
Luulen, että mikään elävä ei tee, saati yritä ymmärtää turhaa ja tarpeetonta niin paljoa kuin ihminen. Viisautta ja älykkyyttä voikin mitata monin eri mittarein. Onko se tai hän viisaampi, joka tekee ja yrittää ymmärtää itselle tarpeetonta vai se, jota kiinnostaa ainoastaan tarpeellinen? Onko vapauteen pyrkivä, vuosikymmeniksi pieneen lintuhäkkiin teljetty papukaija viisaampi yrittäessään päästä vapaaksi vai tyhmempi kuin ihminen, joka on vienyt lentäjän taivaan ja luontaisen vapauden? Vai peräti ihminen, joka menee sitä katsomaan ja sanoo: "Voi kun ihana"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti