Valta vaihtuu ja mielikuvitus laukkaa

Oletan, että vuosi sitten oli Thaimaassa valtakunnalliset vaalit, joissa olin yhdessä tai kahdessa tilaisuudessa. Syötiin sekä kuunneltiin pesteihin ehdolla olleiden puheita. Paikallista väkeä oli koolla melkoisesti.

Eilen oli taas vaalit, tällä kertaa pienemmät, jotka ehkä vastasivat suomalaisia kunnallisvaaleja. Ehdolla oli Phatthalungissa kaksi joukkuetta, Team 1 ja Team 2, johon jälkimmäiseen kuului myös Morakotin pikkuveli, seniori kyllä jo hänkin. Jolla oli viime kaudella merkittävä asema, josta en saanut tolkkua varmuudella. Varapääministeri, apulaispormestari tai sinne päin, sanoi mainoksen thaikielestä kääntäjä.

Team 1 edusti nuorempaa sukupolvea, joka koppasi vallan. Tosi tai muita juoruja kiersi kansan syvissä riveissä Suomen tapaan. Että joku ehdokkaista oli aiemmin ampunut miehen ja niin edelleen. Vaaleja käyneenä tiedän miltä tuntuu voittaa ja hävitä ja miltä tuntui eilen ja vielä jonkun aikaa Tatan veljestäkin. 

Ulko- ja koteihin jaettavat mainokset olivat samanlaisia kuin Suomessa. Sen sijaan outo tapa oli avolava-autot, joita saattoi kiertää pitkin teitä ja katuja peräkkäin useampikin. Lavoilla oli isot mainokset ja musiikki soi kovaäänisistä tienoon täydeltä vaalipuheiden lomassa.

Toinenkin erikoisuus oli, jota ihmettelin jo vuosi sitten. Vaalikoneisto ja ehdokkaat jakoivat vaalitilaisuuksissa kullekin äänestäjälle, joiden nimi löytyi listoilta 2000 bahtia eli noin 50 euroa. Ajattelin silloin olkapäitä kohautellen maassa maan tavalla ja sen olevan ehkä yksi lahjonnan, korruption tai sen tapaisen muoto, joka ei mitenkään olisi Suomessa mahdollista.

Nyt perehdyin asiaan ja otan takaisin nurjat ajatukseni. Kävi nimittäin ilmi, että rahaa annettaessa puolue- tai vastaavat virkailijat laittavat äänioikeutettujen listaan rastin nimen perään ja toisen, kun äänestyspäivänä olet äänestänyt. Jos jälkimmäinen merkintä puuttuu, joudut palauttamaan saamasi 2000 bahtia. Miten se käytännössä tapahtuu, sitä en tiedä. Kirjoituksessani käytännöistä voi olla asiavirheitä, jotka suokaa minulle tarvittaessa anteeksi. 

Aamuyöstä herätessäni totuttuun tapaan päästin lampaiden laskemisen sijaan mielikuvituksen täyteen laukkaan pariksi tunniksi. Kunnes Nukkumatti palasi töppösineen ja unihiekkoineen.

Pengoin netistä puoluetuen määrät Suomessa ja ajattelin, että mitäpä siitä seuraisi, jos eduskuntavaaleissa tuskaillessamme alhaista äänestysprosenttia jakaisimmekin puoluetuen tai vaikka puolet äänestäjille Thaimaan tapaan? 

Tukea myönnetään Suomessa kansanedustajien määrän mukaan. Puolueet saavat sitä edustajaa kohden tällä hetkellä ehkä 178 175 euroa. Valtioneuvoston mukaan summa oli vuonna 2022 yhteensä 35 635 000 euroa. Neljässä vuodessa siis noin 140 miljoonaa, eikö niin?

Jos koko neljän vuoden puoluetuki olisi jaettu viime eduskuntavaaleissa äänestäneille, olisi kukin saanut suunnilleen saman summan kuin nyt Thaimaan vaaleissakin, eli noin viisikymppiä. Puoletkin siitä olisi reipas 20 euroa. Valistunut veikkaukseni on, että siitä seuraisi äänestysprosentin kasvu.

Mielikuvitukseni jatkoi yössä laukkaansa. Entä mitä seuraisi, jos täysi kansanedustajien määrä edellyttäisi kaikkien äänioikeutettujen äänestämistä? Vastaavasti jos puolet äänestäisi, istuisi Arkadianmäen Isolla kukkulalla 100 luottamushenkilöä hoitamassa valtakuntamme asioita ja niin edelleen. Yhtä valistunut arvaus on, että tämä puolestaan laskisi äänestysprosenttia. Mitäpä sanotte tai ettekö mitään?