Netti ja sosiaalinen media ovat mukavia ja hyödyllisiäkin

Joku vuosi sitten myimme Päiviksen kanssa toistakymmentä vuotta meitä palvelleen Matkakotimme, joka räätälöitiin Saksassa, Euramobilin tehtaalla meille mieluisaksi. Kauimmillaan kävimme sen kanssa Turkin vuorten yli Alanyassa. Netti oli verraton apu hankinnassa, mutta myös navigoidessamme Istanbulin sokkeloisilla kaduilla, mukana 300-kuutioinen Vespa. Oli hieno reissu, kuten kaikki muukin asumisineen Matkakodissamme.

Avioeromme myötä luovuimme matkailuautosta, jota aikani surin, sillä luulin menettäneeni ikiajoiksi automatkailun. Sitten keräsin nurkistani ja nettikaupoista yhtä ja toista pienen pieneen osa-auto Marttiin ja yhtä pieneen peräkärryyn. Saadakseni viimeisenä kuulla Koukkupajalta, että juuri minun avo-autooni ei saa vetokoukkua lainkaan. Kun vielä vedenhaku- ja lumityömönkijäni nopeudenrajoitinta ei kukaan osannut ohittaa, olin kuin maani myynyt, sillä en aikonut kiertää maata 60 maksiminopeudella.

Näillä mietteillä, mutta luovuttamatta lähdin pari vuotta sitten Thaimaahan kypsyttelemään miten automatkailen jatkossa. Siellä virisi nettiä penkoessani ajatus, että ehkä joku vaihtaisi osa-autoni farmariautoon, jossa olisi riittävän pitkä ja tasainen takatila nukkumiseen.

Kajaanin Kamuxilta löytyi hopeanharmaa, vanha rouva, johon loistavan myyjän ja netin avulla vaihdoin Smartini. Jännitin aika tavalla, kun Päivis haki minut lentokentältä ja vei Hyrylän Kamuxille, jonne Avensis oli toimitettu. Kuvan perusteella ostamani auto ylitti odotukseni ja koin sen heti yhden hengen perheen sielukkaaksi jäseneksi. Kun se vielä toissapäivänä meni suitsait katsastuksesta läpi eikä huollossakaan löytynyt moitittavaa, on sen kanssa mukava kulkea kohti kesää.

Viime talvena pohdin taas Thaimaassa mitä muuta uusi perheenjäsen tarjoaa makuuhuoneen lisäksi. Oivalsin, että siihenhän saa katolle taakkatelineen ja sen päälle intiaanikanootin, jos hankin vakuutuskorvauksilla sellaisen viime kesänä varastetun kumikanootin tilalle.

Niinpä Bison-kanootti odottaa Hämeenlinnassa kuljetusta Jokilaakson Jokilammille ja Tuusulanjoelle. Hybridimelat ostin somen avulla Oulusta ja kevyen kanoottikärryn Klaukkalan Welhonpesästä. Se on kokemisen arvoinen perheyritys, jossa on sekamelskan keskellä tunnetta ja tyyliä, vaikkei olisi mitään ostamassakaan. Enää puuttuu taakkateline ja ehkä jotain kokemuksen myötä ilmenevää.

Jälleen kerran kyselen itseltäni milloin olen liian vanha aloittamaan alusta. Ja vastaan, etten tiedä, sillä 74 vuoden ikä ainakin on oikein sopiva startti melontaharrastukselle. Vaikka olenkin pikku-Hiawathaa jonkun verran vanhempi.