Verkalleen kohti kesän uimavesiä

Viime viikolla katsastutin vanhan, hopeanharmaan rouva Avensiksen. Oli kuivat kelit ja se sai leiman vuodeksi ja maininnan rekisteriotteeseen, että tee ensi kuun puoleen väliin mennnessä vasen jarruvalo palavaksi. No, minähän teen sen ehkä tänään, jos tiet ovat yhtään enemmän sulat kuin sunnuntaina.

Alla on nimittäin kesärenkaat ja eilen aamulla lähtiessäni liikenteeseen, olin saletti, että ainakin asfalttitiet ovat sulat, kun tein kauden avauksen Kahvila Hyrylän Munallisten Marttakerhon aamupalaveriin. Mutta kissan viikset, tiet olivat liukkaammat kuin koskaan aiemmin suvigummeillani.

Mutta selvisin entisen Hyrylän Shellin baariin. Pari kantaistujaa oli vetänyt herneen tai koko palon sieraimiinsa, sillä pöydän kaikki tietävä tietotoimisto sanoi miesten siirtyneen Sahankulman istuntoihin. Ehkä käyn siellä joku päivä kysymässä miksi ja mistä lapikas hiertää tai puristaa. 

Reissu oli lyhyen sorttinen, sillä liukasta nuoskalunta tuli koko lisää taivaan täydeltä. Ajattelin, että jos vielä tunnin istun, pitää auto jättää pihaan odottamaan kesää tai muita parempia ajokelejä. Äärimmäistä varovaisuutta noudattaen selvisin kotiin, vaikka paria ylämäkeä en ollut päästä ylös liukkauden vuoksi.

En taida koetella onnetarta liikaa ja kävelen nyt isontien varteen katsomaan ajo-olosuhteita, jos lähden lampunvaihtoon, sillä pakko ei nyt ole, sillä ruokaa ja juomavettäkin on riittämiin........  No, nyt sen tiedän. 700 metrin lenkki takana, crocsit täynnä lunta sekä jäätä ja tien pinta samoin. Kotitienkin oli talvikelin eilinen Esteri tuiskuttanut lähes umpeen, joten katsotaan tunti, pari, ehkä vaihdetaan jarruvalon lamppu joskus myöhemmin. 

Merikonttikodin monen päivän hiirijahti tuotti ainakin hieman tulosta viime yönä. En kylläkään tiedä kelpasiko ateriaksi ruuaksi naamioitu elämän päättävä syötti. Pussin olivat ainakin  nakertaneet auki. Kun tulin Thaimaasta, en edes tiennyt jyrsijöiden päässeen kotini sisään, kunnes huomasin lattialla verkkaisesti liikkuvan, karvattoman hiirivauvan. Sen elämä päättyi tai jatkui merikonttikodin seinien ulkopuolella. Jos oltaisiin pihapiiriä kauempana, olisi se Jokilaakson luonnonsuojelualuetta, jossa ei kai saisi päästää hiirtäkään hengiltä? Miten lienee hyttysten laita?

Pienellä öttiäisellä voikin olla ihmisten säätämässä maailmassa iso valta. Helsingissä nimittäin suunnitellaan satamatunnelia Jätkäsaaresta Länsiväylälle. Tunnelin A-vaihtoehdossa suuaukko osuisi Lapinlahden puiston reunaan, jossa kasvaa kirvelilattakoille tärkeää isäntäkasvia, eli mukulakirveliä. Asiantuntijalausuntojen perusteella mukulakirvelin siirtäminen on todettu erittäin epävarmaksi tavaksi suojata hyönteisen esiintymää. Kirvelilattakoin harvinaisuudesta kertoo se, että sitä tunnetaan Lapinlahden lisäksi vain kahdessa muussa paikassa Suomessa.