Kun mikään ei riitä

Venäjällä järjestetään tänä viikonloppuna presidentinvaalit-nimellä tunnettu poliittinen spektaakkeli, jonka on käsikirjoittanut Venäjän presidentinhallinto eli tuttavallisemmin Kreml.

Mutta miten kutsuisimme sitä, kun valitsimme Kekkosen poikkeuslailla presidentiksi viimeisen kerran emmekä saaneet edes äänestää? Mitä se kertoo meistä, jotka teimme Urkista korvaamattoman ja veimme häneltä oikeuden leppoisaan vanhuuteen ja imimme kaiken järjellisen "kansan parhaaksi" valmiina tappamaan hänet sorvin ääreen?

Mutta meitä on moneen menoon ja oloon, ajattelin, kun aamuyöstä poimin somesta kuvankaappauksen tekstin. Vastasinkin tälle meitä tietämättömiä säälivälle. Että isäni kävi ottamassa selvää asioista itärajan tuolla puolen. Pystykorvan lisäksi matkassa oli monenlaista muutakin kättä pitempää. Osa puolusti isänmaata ja osa luotti saksalaisten vetoapuun ja oli tekemässä Suur-Suomea piirittämällä muun muassa Leningradia, jossa motitettu kansa söi nälkäänsä kissansakin.

Viimein rauha tehtiin raskain ehdoin. Sotakorvausten sekä maaluovutusten lisäksi piti ajaa saksalaiset maasta. Jotka lähtiessään polttivat Lapin. Isä ei näistä puhunut, mutta kerran kuulin, kun työtoverit houkuteivat häntä mukaan käymään Finnjetillä Saksassa: "Minä olen sen verran ulkomailla käynyt ilman passia ja viisumia, että se riittää minulle."

Suur-Suomi-aate oli/on suomalaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen sekä ulkosuomalaisten yhteenkuuluvuutta korostava heimoaatteen radikaali muoto. Sen tavoitteena oli liittää Suomeen Neuvostoliitolle kuulunut Itä-Karjala ja mahdollisesti myös muita Suomen naapurivaltioiden osia, kuten Inkeri tai Pohjois-Norjan ja -Ruotsin suomenkielisen väestön asuinalueita.

Niin kauan kuin on ollut ihmisiä, on myös ollut epäonnistuneita maailmanvalloittajia ja -puhdistajia Napoleonista Ceasariin ja Hitleristä Putiniin. Ehkä samaa vikaa oli Venäjällä sotilaskoulutuksensa saaneessa marsalkka Mannerheimissäkin, josta kriittisesti puhuminen on joissakin piireissä edelleen lähes maanpetos. Ihmisen vallanhimo ja kateus ovat asioita, joita en pysty selittämään edes itselleni. Käsitän vain niiden olevan jotakin paljon järjettömämpää kuin luutaan mustasukkaisesti puolustava koira. 

Eilen valitsin vanha rouva Avensiksen huoltopaikaksi ja katsastuksessa käyttäjäksi venäläisten pikku korjaamon Sulan alueelta. Autotoverin Roman Nemtsev on 15 vuotta Suomessa asunut perheellinen mies kohtalaisella kielitaidolla. Huomatessaan, etten inhoa tai karta ketään synnyinmaansa vuoksi, kertoi hän tekemisensä lomassa miksi ymmärtää Putinia, jota saattoi kannattaakin. Asentaja sen sijaan puhui suomea yhtä paljon kuin minä thaita. Minulle häneltä irtosi yksi sana: "Odota."

Ja minähän menin kotiin odottamaan. Pikkuisen ennen iltayhdeksää soi puhelin ja Autotoverini ilmoitti, että "auto on nyt katsastettu ja saa ajaa".