Lisää poliittisia valtateitä

Eilen länkytin viiden naisen valtatiestä ja edellisen hallituksen puolueista. Mutta kotimaani polittisella kentällä on muitakin enemmän tai vähemmän valtateitä. 

Suomen Pientalonpoikien Puolue syntyi 1950-luvun lopussa lohkeamana Maalaisliitosta, kun puolueen tunnettu poliitikko, kansanedustaja ja entinen ministeri Veikko Vennamo riitautui puoluetovereidensa kanssa. Myöhemmin ryhmä muutti nimensä Suomen Maaseudun puolueeksi, jonka voi sanoa olevan nykyinen Perusssuomalaiset. Jolle oli käydä köpelösti, kun sukunimikaimaani ei miellyttänyt kentän valinta uudeksi puheenjohtajaksi. Vaan tämä tiedotusvälineiden lemmikki lähti ministerisalkkuineen ovet paukkuen vieden mukanaan perässäseilaajat, eli Persujen kaikki ministerit ja vähän muitakin. Timo Soini yritti tosissaan upottaa laivan, vaan toisin kävi. Laivan jättänyt Sininen loikkarilauma upposikin itse, eikä kenenkään ura jatkunut seuraavien vaalien jälkeen valtakunnan politiikassa. Sen sijaan Persut seilaa myötätuulessa, vaikka Halla-ahon jättämissä purjehduskengissä on Riikka Purralla ollut täyttämistä.

Sitten kentällä puurtaa kai ikuinen pienpuolue Kristillisdemokraatit eli KD. Sen edellisen puheenjohtajan, Päivi Räsäsen kanssa olin aikoinaan joissakin samoissa vaalipaneeleissakin. Vaikka hän onkin merten myrskytuulet kestävä, sujuvasanainen poliitikko, on hän syy, joka on estänyt minua sympatiseeraamasta hänen puoluettaan. En pidä siitä, että poliitikko missään roolissa muksii raamatulla Luojan luomia ihmisiä. Että joku menee homosteluineen taivasten valtakunnan sijaan kuumalle osastolle ja joku toinen Päivin kanssaan paratiisin mukavaan lämpöön. Mutta Sari Essayahista pidän kovasti, vaikka menikin aikansa, että kykenin riisumaan häneltä maailman parhaan kävelijän lenkkitossut. Minulle hän oli presidentivaalien ainut "Inhimillien tekijä".

Sitten on olemassa vieläkin piskuisempi yhden miehen show. Nimittäin purjehduskenkineen maailman meriä ympäri pallonkin yksin purjehtinut Hjallis Harkimo ja puolue Liike Nyt. Liekö siinä yhtään samaa liikettä kuin aikoinaan Euroopan laajuisessa Vihreässä liikkeessä? Hjalliskin kuuluu poliittisiin loikkareihin eikä sopinut ajatuksineen mielestään suurenkaan puolueen riveihin. Ehkä hän ei ole tyystin saanut jaloistaan yksinpurjehtijan kenkiä, joissa ei kai tarvinnut merillä juuri tehdä ihmisten kanssa kompromisseja. Perustaessaan Liike Nyt puoluetta, hän ajatteli ja vielä viime eduskuntavaaleissakin uskoi, että siitä tulee merkittävä poliittinen voima. Ehkä presidentinvaalien mitätön kannatus avasi silmät ja hän ymmärsi olevansa puolueensa valtameritien suurin karikko, sillä hänellä ei ole soutamassa Tony Halmeen kaltaista kannatuksen satamaan.