Onnen mittareita

"Ehtoota teille kaikille jtka olette siellä ruudun takana .Pysykää siellä en minä missään ole .Mutta tää FB.on ollut jumissa .En itse taitanut sitä korjata. Mutta Adam kävi ehtoolla korjaamassa tän .Nyt voidaan taas viestittää te ihanat kaverit .Kyllä tää on sellainen sivu että ilman sitä on aivan tyhjää .Miten sitä ennen pä4rjättiin .No ,se oli silloin .Hyvää illan jatkoa teille .Minä olin Adamin luona syömässä pitsaa ,hän haki minut sinne ja toi kotia .Tässä nyt uutisia katsotaan ,kun kaikkea tapahtuu .Huomiseen." Lainausmerkkien sisään kirjoitusvirheineen kopioimani Facebookin teksti on Ruotsissa asuvalta etäystävältäni, jonka kanssa olen ainoastaan chattaillut ja puhunut kerran tai kaksi somen välityksellä.

Mutta miten voi mitata ihmisen onnellisuutta, onnettomuutta ja vaikkapa yksinäisyyttä, jonka poistajana sosiaalinen media on yksi parhaista? Sen merkitystä mitattaessa puhutaan, että voi pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Niinkään esiin ei nouse, voiko sähköisten yhteisöpalveluiden kautta saada uusia ystäviä tai kavereita ja voiko sellaisia olla, vaikkei koskaan tavattaisi.

Yksi perusideoista on julkaista ja nähdä liikkuviakin kuvia sekä tarinoita muiden ihmisten elämästä. Voi myös osallistua keskusteluihin ja vaihtaa mielipiteitä tai vaan seurata sivusta muiden menoa, mutta olla silti mukana ja kuulua johonkin yhteisöön. "Sosiaalisen median avulla voi pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin ja sukulaisiin, mutta varjopuolena yhteisopalvelut voivat aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta – lähellä olevia ihmisiä ei tavata enää kasvotusten", sanovat asiaa tutkineet. 

Pelkästään Facebookissa itselläni on tuhansia kavereita, joita en ole koskaan tavannut. Silti pidän siitä kaikesta isoa osaa tärkeänä osana elämääni, sillä ymmärrän erinomaisella tavalla kuinka yksinäinen olisin kausittain varsinkin Suomessa. Kummallista, ajattelen. Ehkä olen liian kulmikas änkyrä, jonka seurassa ei moni viihdy. Mutta mieluummin kuljen yksin omia polkujani, kuin kävelen enemmän tai vähemmän harmaan massan perässä. On hyvä muistaa, että vaikka elämme edustuksellisessa demokratiassa tai ehkä juuri siksi, enemmistö ei ole aina oikeassa. Sillä voimme monesti paremmin vääränkin vaihtoehdon kanssa, jos olemme saaneet olla tekemässä sitä itse. Elän onnellista elämää ja mittaan sitä omilla mittareillani.

Tänään tiedotusvälineet kertoivat jo ennen kukonlaulua, että Suomi on seitsemättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa, jonka YK:n vuosittain julkaisema Maailman onnellisuusraportti osoittaa. Myös muut Pohjoismaat säilyttävät paikkansa maailman 10 onnellisimman maan joukossa. Tanska, Islanti ja Ruotsi löytyvät listauksessa heti Suomen perässä ja Norja seitsemännellä sijalla. Väliin viidennelle ja kuudennelle sijalle mahtuvat Israel ja Alankomaat. Kärkikymmenikön täydentävät Luxemburg, Sveitsi ja Australia. Listauksen viimeisellä sijalla on Afganistan, jonka edellä häntäpäässä ovat Libanon, Lesotho ja Sierra Leone. Onnellisuusmittauksessa on tarkasteltu 143 maan hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Laskelmissa on huomioitu ihmisten itsearviointien lisäksi sosiaalinen tuki, varallisuus, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys.