Itsekkään ahneuden yhdet kasvot

VR poisti Helsingin ja Tampereen rautatieasemilta ammattiliitto PAMin mainokset, jotka olivat ehtineet olla esillä muutaman päivän. Niissä kritisoitiin hallituksen kaavailemia muutoksia työehtoihin. VR perusteli poistamista tiistaina Ilta-Sanomille ja myöhemmin viestipalvelu X:ssä sillä, että yhtiö on ”poliittisesti, uskonnollisesti ja aatteellisesti puolueeton ja tasapuolinen” eikä voi tukea poliittista toimintaa, puolueita tai vaalien ehdokkaita. Ainakaan samanaikaisesti VR ei poistanut vieressä ollutta presidenttiehdokkaan mainosta.

Johtuneeko siitä, etten ole koskaan kuullut saati nähnyt ammattiyhdistyksen nousseen barrikadeille eläkeläisten puolesta, liitot ovat nousseet kohisten inhokkilistallani. Kun vielä luin yhden mainoksen, jossa työntekijäjärjestö otti ansiokseen käytännössä kaikki saavutetut edut, ikään kuin kukaan muu ei olisi milloinkaan tehnyt asian hyväksi mitään, on mittani täynnä, vaikkei sillä ole kenellekään mitään merkitystä. 

Olisin mielelläni nähnyt rinnalla myös listan kaikista niistä asioista, jotka vaikeutuvat tai tulevat lakkojen vuoksi peräti mahdottomiksi. Täysin ulkopuoliset ja puolustuskyvyttömät kärsivät, tällä kertaa poliittisten lakkojen vuoksi. Sairaita saattaa kuolla puuttuvan tai viivästyneen hoidon vuoksi ja niin edelleen. 

Elinkeinoelämä sanoo Suomelle aiheutuvan nyt lakoista miljarditappiot. Jos toviksi pysähtyy ajattelemaan, se tuntuu aivan käsittämättömältä edustuksellisen demokratian mallimaassa.

No mikä sitten isossa ikkunassa minua erityisesti riipoo? Se, että ensin valitsemme hyvinkin oikeudenmukaisesti vaaleissa yhdessä sovituilla pelisäännöillä henkilöt hoitamaan kaikkien asioita. Ja kun he aloittavat työnsä kansalta saamillaan valtakirjoilla, laittavat vaaleissa tappiolle jääneet ammattiliittojen avulla puoli valtakuntaa polvilleen.

Lakkoväki talloo jalkoihinsa myös minun oikeuksiani, jota en pysty hyväksymään, mutta jolle en voi mitään. Osan on näemmä mahdotonta hyväksyä kansan valitsemien päättäjien päätöksiä. Moni myöntää kurjuuden kasvavan ja säästää pitäisi, muttei minulta, sillä oma nappa on tärkein.

Vaikka itselläni ei olekaan tarjota demokratialle parempaa vaihtoehtoa, ei nykyinen valtataistelu ole käsitykseni demokratiasta. Vaan siinä kansa valitsee päättäjät, jotka jakavat vallan vaalikauden ajan parhaaksi katsomallaan tavalla. Sen jälkeen ryhdytään töihin ja viedään yhdessä maata eteenpäin. Eikä sahata kenenkään tai minkään kanssa toisen tuolinjalkaa muiden kustannuksella, jotta oma kannatus olisi seuraavissa vaaleissa parempi.

Ammattiliittojen ei tarvitse kunnioittaa edes vaalien tulosta, vaan ne voivat lain varjolla tehdä mitä lystää. Se kirpaisee perheitä, yksin eläviä, kotiäitejä ja -isiä, työssä käyviä, eläkeläisiä sekä sairaita. Kaikkia, myös heitä itseään. Tälle väelle on myös yks hailee onko lakko laillinen tai laiton, sillä kirstut pullottavat työläisten rahoja, joilla maksaa olemattomia sakkoja.

Järjestäytyneen yhteiskunnan virkavalta ei ehdi tai näe tarpeelliseksi noteerata tavalliseen ihmiseen kohdistuneita "liian pieniä rikoksia". Enkä pääse lääkärin vastaanotolle, kun en ole jonkun apuhoitajan tai -henkilön mielestä valokuvien perusteella puhelimessa tarpeeksi sairas.

Silloin arvoon nousee monenlainen kurittomuus, pikku konnuudet ja kansalaistottelemattomuus. Miksi tulisi olla lainkuuliainen, kun joillakin on lainmukainen oikeus kurjistaa muiden elämää? Loppupelissä lienee kuitenkin aika sama onko riistäjä tai kurittaja valtio, yritys, yksityinen, kommunismi, kapitalismi, herätys- tai ammattiyhdistysliike vai joku muu, aion silti pysyä aikani pinnalla tyhjätaskunakin.