Sisällissodan esiaste

Vaikka sillä ei ole mitään merkitystä muille onko maljani kuohunut yli tai ei, marmatan silti ja siksi, että haluan purkaa mieltäni ja sanoa sanottavani.

Sisällissodassa, jota Suomikin on saanut maistaa, tavoitteena on yhteisön sisäinen valta, vastustajan murskaaminen sekä muutos aikaisempaan valtarakenteeseen niin, että se tyydyttää oman puolen kannattajien ja taistelijoiden vaatimuksia. Mittaa toisistaan ottavat yhteisön eri ryhmittymät, kuten säädyt, luokat, puolueet tai sosiaaliset kerrostumat. Valtaa tavoitellaan, jotta uusi valtarakenne voitaisiin luoda pysyväksi. Omia joukkoja kannustetaan osoittamalla propagandan keinoin vastapuolen synnit ja ominaista on myös koston kierre.

Poliittiset lakot ovat sisällissodan esiaste, jota nyt harrastetaan olan takaa. Suurta palkkaa nauttivat ay-pomot haluavat laittaa ammattiliittojen kanssa demokraattisesti valitun hallituksemme päätöksineen polvilleen. Osa ei pysty pureksimaan saati nielemään kansan valitseman oikeistohallituksen tekemiä päätöksiä. Liitot eivät tällä kertaa kapinoikaan työnantajia vastaan, vaikka jättävätkin menemättä töihin suurella joukolla. Ay-väelle on aivan sama onko työnantaja valtio, kunta tai lähteekö toimien vuoksi leipä yksityisyrittäjän perheen ruokapöydässä lapsen suusta tai kuoleeko aivan sivullinen ja puolustuskyvytön hoidon puutteeseen. 

Silläkään ei näytä olevan juurikaan merkitystä ovatko lakot tai työnseisaukset laillisia tai laittomia, sillä liittojen rahakirstut ovat pullollaan lakkoavustus- ja mahdollisesti maksettavia sakkorahoja. Joten kyllä vain, kyseessä on sisällissodan esiaste, sillä toimenpiteet kohdistuvat hallitusta vastaan. Enemmistö näyttää gallupien mukaan hyväksyvän poliittisetkin lakot, joita voi kyllä perustellusti sanoa kapinoinniksi. Itseltäni sen sijaan kyselen, että enkö itse tai jotkut muut nyt ymmärrä seurauksia eikä kaikkea muutakaan? 

Liittoja johtavat pomot, joiden palkat ovat kymmenkertaiset omiin tuloihini verrattuna ja suuremmat kuin kansanedustajien ansiot. Silloin kyllä jotain muutakin on vialla kuin, että työnantaja maksaa ensimmäisenkin krapulasta johtuvan rokulipäivän palkan.

Vaikka itselleni on ollut melkoisen yks hailee riistääkö työnantaja tai verokarhu vai molemmat yhdessä, sekään ei tunnu enää riittävän. Vaan nyt ollaan kaikilta viemässä yhteiskuntarauha laillisin sekä laittomin keinoin.

Yritin etsiä tietoa ovatko ay-pomot kuinkakin osallistuneet talkoisiin pudottamalla omia palkkojaan. En löytänyt. Sen sijaan löysin tiedon kuinka kokoomuslaisena valittu, viimeisiä päiviä istuva presidenttimme Sauli Niinistö pudotti tuntuvasti palkkiotaan. 

Onko tosiaan niin, että tarvitsemme sotia myös siksi, että vuosia tai kuukausia rintamalla pakkasessa ja korsussa henkensä hädässä opettaa vihollisen tykkien avulla olemaan jonkin aikaa tyytyväinen siihen mitä on? Eikä vaatimaan alati lisää "minulle kaikki nyt ja heti" hengessä. Ymmärrystä tarvittaisiin siihenkin, että joskus on hyväksi luopua jostain voidakseen pitää leipäpuun.

Tällä hetkellä parin tunnin lentomatkan tai parin päivän automatkan päässä Suomea kymmenen kertaa suurempi Ukrainan kansa taistelee olemassaolonsa oikeudesta. Samanaikaisesti itse haluamme yhä helpommalla yhä enemmän luomupossua ja luomukasviksia luomuruisleivän päälle. Jotain on todella vialla ihmisen ahneudessa ja monessa muussakin. Vaikka kirkkoon kuuluu väkeä enemmän kuin poliittiset lakot hyväksyviin, ei riitä kristikansan selitys, että ihmisen itsekkyys ja monet muut vajavaisuudet johtuvat Eevan Aatamille tarjoamasta omenasta.