Kaste toimitetaan kirkossa, kotona tai muualla, sen mukaan kuin pappi ja kastettavan vanhemmat siitä sopivat. Kastettaessa pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: ”Jorma, Veino, Juhani, minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Kastettava lapsi puetaan kastemekkoon ja aikuinen albaan, joka symboloi uutta elämää, johon kristityt on kutsuttu.
Luterilaisessa kirkossa, kuten kaikissa vanhoissa kirkkokunnissa, kastetaan kaikenikäisiä lapsista aikuisiin, kunhan henkilöä ei ole aiemmin kastettu. Aikuiskasteen saa aikuinen, joka haluaa liittyä kirkon jäseneksi ja jota ei ole kastettu. Jos joku siirtyy luterilaiseen kirkkoon kirkollisesta yhdyskunnasta, jonka kastetta kirkko pitää oikeana, häntä ei kasteta uudelleen.
Kastettavalle on nimettävä ainakin kaksi kummia, jotka osallistuvat kastetun kristilliseen kasvatukseen. Kahden kummeista tulee olla konfirmoituja kirkon jäseniä. Kummeiksi voidaan myös nimetä muihin evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyviin kirkkoihin kuuluvia.
Loppiainen päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla.
Avantoon laskeudutaan useimmiten rappusia pitkin, mutta lapset voidaan kastaa käsistä kiinni pitäen. Useilla venäläisillä on vahvoja uskomuksia pyhän veden vaikutuksista. Sen uskotaan parantavan ja ehkäisevän sairauksia koko vuoden.
Befana taas on Italian kansanperinteen tuntema vanha ja ruma loppiaisnoita, joka täyttää lasten sukat lahjoilla loppiaisaattona. Tarinan mukaan hän oli liian kiireinen lähteäkseen kolmen viisaan miehen mukana kunnioittamaan Jeesuksen syntymää, mutta lupasi tavata nämä paluumatkalla. Kun Itämaan tietäjät vaihtoivat reittiään, noita oli tuomittu odottamaan heitä ikuisesti. Befana laskeutuu koteihin savupiipusta.
EN VOI ELVISTELLÄ raamatun tuntemuksella, mutta se ei estä minua ymmärtämästä ja uskomasta tavallani. Yksi loppiaisen merkitykseni on, että silloin Vapahtajan serkkupoika Johannes kastoi Jeesuksen aikuisena Jordan-virrassa. Luulen, että se on ainut kerta jolloin ihminen on asetettu raamatussa Vapahtajan yläpuolelle. Olkoonkin, että me myös surmasimme Hänet nuorena miehenä myöhemmin ristillä.
Minut on kastettu Jumalan yhteyteen tasan kuukausi syntymäni jälkeen kesäkuun 16. päivä. Se on siis tavallaan loppiaiseni, sillä silloin olen saanut vanhempieni valitsemat nimet, joilla uskon Luojani minut tuntevan ja tarvittaessa kutsuvan. Sitä en koskaan saanut tietää miksi sain juuri ne etunimet. Paitsi ehkä Veinon, joka oli isäni toinen etunimi.
Jokilaaksossa on kastepäivänäni myös minikokoisen Suomenlipun salkoon laittamisen lisäksi toinenkin traditio. Silloin haen Puuilosta kaneli- tai sokerikorppuja, jotka kastan kahviini tai teeheni. Sitten kävelen naapuriniityn laitumelle syöttämään loput korput hevosille, jos ne ovat tulleet ja sanon niille: "Oikein mukavaa Korpunkastajan päivää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti