Kaiken maailman kavereita ja puheluita

Useampi vuosikymmen sitten itselläni oli tapana ulkomaanmatkoiltani tuoda muutana pullo viinaa, vaikken juonut, en tarjonnut, enkä myynyt. Kunhan ostelin ja säilytin komeita pulloja omakotitalomme kylmähuoneessa.

Se sai kerran aikaan, että kolme päihdehuollon asiakasta murtautui kotiimme löytämättä juomia. Korvaukseksi pettymykseensä he veivät jotain pientä kasettinauhurista lähtien, jotka oli helpompi jäljittää kuin heidän pitää tai kadottaa.

Hampaankoloon ei jäänyt mitään, vaikka edellytin, että he tulevat pyytämään anteeksi. Itseni ylentämistä ihmettelin jälkikäteen. Että mikä minä olen keneltäkään vaatimaan anteeksipyyntöä sairaudestaan, sillä pikku varkaudet ja muut vilpit kuuluivat monesti kadun miehen alkoholismin taudin kuvaan.

Joka tapauksessa yhtä heistä olin kerran hakemassa Sukevan vankilasta tulevan vaimonsa kanssa, sillä he oli menossa naimisiin maistraatissa. Sinne ajettiin Jyväskylässä suoraan ja Ärsi sanoi, että nyt kiertää mahassa sillä lailla, että on pakko päästä vessaan. Kun sulhasta ei kuulunut takaisin, menin katsomaan. Oli vain avoin ikkuna, josta tuleva ukkomies oli karannut.

Ikäni muistan Anjan itkun, kun elämän suuri rakkaus oli kadonnut. Lohdutin "odota vähän", sillä arvasin miehen löytyvät läheisestä Kirkkopuistosta viinakaupan kulmilta. Kirjaimellisesti talutin sulhasmiehen korvasta tulevan vaimonsa viereen ja tuomarin eteen ja niin he saivat toisensa 💞.

Anjalla oli kautensa ja kerran soitin Kangasvuoren sairaalan ylilääkärille, että etkö ottaisi nuorikkoa joksikin aikaa sisään? Bonsdorff sanoi, että "kun sinä pyydät, voin ottaa pariksi viikoksi, mutta ei me mitään hänelle voida." Omalla laillaan oli raikastavaa kokea lääkärin kaikkivoipaisuuden varisevan kuin joulukuusi huomisen loppiaisen aikaan. 

Anjalla oli tapana soitella varsinkin yöaikaan. Välillä löin luurin korvaan ja välillä en. Kunnes kerran oivalsin hänen olevan ainut nainen maailmassa, joka soittelee minulle säännöllisesti. Sen jälkeen en koskaan lopettanut puhelua kesken. 

Hän oli kuin Jani, joka puolestaan on ainut mies, joka soittaa usein yöaikaan. Sillä erotuksella, että hän ei soittele milloinkaan selvinpäin. Silti mies on hyväsydäminen ystävä, jonka elämään toivoisin hiihdettäväksi uusia latuja.

Kun on monella lailla avoimet ovet, jos ovia lainkaan, on siitä seurannut, että kaiken maailman kauppamiehet ja -naiset ennustajaeukoista lähtien soittelevat tuntemattomista numeroista ja lähettelevät viestejään kiusaksi asti. Joten en enää vastaa, jos soittotietoja ei löydy nimi- tai numeropalveluista. Kaukana takana ovat ajat, jolloin muillakin kuin milloin minkäkin myyjällä oli asiaa.

Kun olin nuori vintiö, lankapuhelin oli puhelin, jolla ei voinut kuin soittaa ja kuunnella neiti Ajalta paljonko kello on. Nykyisin kämmenenkokoisessa älylaitteessani puheluilla on vain pieni sivuosa.