Inhimillinen tekijä, osa 1

Kun lähdin syksyllä Thaimaan talvikotimaahani, pohdin kuinkahan voin äänestää kesäkotimaani Suomen presidentinvaaleissa jos haluan, sillä lähimmälle äänestyspaikalle Hua Hiniin on satojen kilometrien matka. 

Sitten muistin kirjeäänestysmahdollisuuden ja tilasin Suomen valtiolta postitse lähetettävät äänestysasiakirjat Phatthalungiin, jonne ne eivät koskaan saapuneet. Suomalaisena ajattelee helposti, että kyllä Posti homman hoitaa ja jarrut löytyvät muualta.

Suomen Posti Group Oyj:llä on myös hieno, maailmassakin varsin ainutlaatuinen tuote, sähköisesti tilattava, paperisena perille toimitettava postikortti. Tällaisen lähetin meille Phatthalungiin neljä kertaa Morakotin sekä omalla nimelläni. Yksikään ei tullut perille, joten epäilin vaaliasiakirjojenkin osoitteessa olevan virheitä. Niinpä ajoimme isolle kirkolle tai temppelille eli kaupunkiin ja lähetimme liikkuvasta postitoimistosta kortin taas itsellemme. Se saapui perille seuraavana päivänä, joten osoite oli oikea.

Jatkoin sylttytehtaan etsimistä ja ostin netin kautta paperikortin lähetettäväksi tällä kertaa Kahvilan Hyrylän loistavalle henkilökunnalle ja siellä joka aamu istuvalle maailman- ja mielenparantajajoukolle. Tämän kanssa pääsin pisimmälle, sillä älylaitteeni sai jostain maailman ääristä ilmoituksen, että lähetys on epäonnistunut.

Kun nyt sitten oli yhdestä perille saapumattomasta kortista dokumentti, aloin tivata Postilta suoritusta takaisin samalla hyväksyen, että neljä korttia sekä 4 x 4,10 euroa olivat kadonneet taivaan tuuliin.

Kolme kertaa Postin huonosti kouluttama automaatti vastasi, että viestisi on vastaanotettu ja lähetämme sen sinne sekä sinne ja otamme sen jälkeen yhteyttä. Yhteydenottoa ei koskaan tullut, joten soitin Thaimaasta palvelunumeroon, joka sekin maksaa ja joka puhelu katkesi tilinumeroa antaessani kesken kaiken. Mutta rouva tai neiti Posti soittikin takaisin. Hetken tuntui hyvältä asiakaspalvelulta, vaikka sekin maksaa tässä tapauksessa palvelun vastaanottajalle. Tästä marmatin ja hän lupasi korvata Suomeen lähettämäni kortin ja laittaa extraa, joka korvaisi puhelinkuluni. 

Kurkkasin pankkiini joka päivä kuin lottoriviä, että milloin eurot napsahtavat tlilleni, ja ennen kaikkea minkä kokoinen on luvattu extrakorvaus. Vaikka syy kadonneisiin kortteihin ei olisi Thaimaan tai Suomen Postissa eikä monivaiheisissa kuljetuksissa lajitteluineen, vaan inhimillinen tekijä, niin Suomen Posti vei senkin inhimillisyyden maksamalla 90 sentin puhelukorvauksen 😖. Ehkä pääsen huomenna pressanvaalien inhimilliseen tekijään, josta oli tarkoitus kirjoittaa tänään.