"Sari – inhimillinen tekijä"

"Alun perin Presidentinlinna rakennettiin vauraan Heidenstrauchin kauppiasperheen kaupunkipalatsiksi. Vuodesta 1837 se toimi keisarillisena palatsina, jota keisariperhe käytti Helsingin-vierailujensa yhteydessä. Palatsia uudistettiin 1900-luvun alussa, jolloin siihen rakennettiin muun muassa näyttävä valtaistuinsali. Suomen itsenäistyttyä entinen keisarillinen palatsi muutettiin presidentin edustustilaksi ja asunnoksi, jollaisena se toimi presidentti Koiviston kauden loppuun, jolloin Mäntyniemi valmistui."

Mutta kuka sinne uudeksi pomoksi? Tämän päivän presidenttimme ydinalue on ulkopolitiikka, jonka osaamista nostetaan esiin ehdokkaiden kampanjoinnissa ja vaalitenteissä. Hyvä niin, vaikken sen hyötyjä ehkä aivan ymmärräkään.

Suomen ja Ruotsin Natoon pyrkimisessä ja pääsyssä olen mielenkiinnolla seurannut Turkin ja Unkarin käyttäytymistä varsinkin naapurimaatamme kohtaan. Hyvin näyttää olevan tilaa omien teidenkin kulkijoille Ruotsin saadessa korvilleen, vaikka muille ei pitäisi kuulua lainkaan keitä Ruotsi toivottaa maahansa tervetulleiksi. 

Eikä taida olla Suomessakaan presidentinvaaliehdokkaiden joukossa tai muuallakaan monia, jotka olisivat osanneet kertoa, että maahanmuutolla on merkityksensä, jos Suomi joskus pyrkii Natoon. Joten se siitä osaamisesta, vaikka maahanmuuttopolitiikka muuttuisi ulkopolitiikasta sisäpolitiikaksi maamme rajalla. 

Itse olen äänestänyt kerran presidentiksi Elisabeth Rehniä. En hänen kokemuksensa vuoksi, vaan ääneni ratkaisi merivoimissa palvellut sotilas. Joka kertoi, että aluksissa on mahdollisuuksien mukaan tyhjä punkka, jos Ellu sattuisi puolustusministerinä tulemaan yökylään. Ääneni ratkaisi siis inhimillinen tekijä, jonka se tekisi nytkin, jos pääsisin äänestämään eteläisen Thaimaan kapinoivien maakuntien naapurissa.

Mutta kuinka moni pitää edes tärkeänä ehdokkaan inhimillisyyttä? Jos ei osaa sitä kaivata, ei osaa sitä kaivaa esiinkään. Joka tapauksessa en sitä ehdokkaista hevin löydä, vaikka kuinka yritän. Kaikki haluavat olla tuimailmeisiä isojen asioiden osaajia, joita en tällä kertaa kaipaa. Pieni maa repaleisella itsetunnolla ei ole kuten Turkki ja Unkari. Vaan olemme peesaaja ja perässähiihtäjä, joka kysyy ensin muilta mailta miltä tuntuu ja vasta sitten omalta kansalta.

Virkistävä poikkeus oli Nato-jäsenyys, johon ei edes tarvinnut kysyä kansan mielipidettä, sillä käänsimme kelkkamme salamavauhtia presidenttiä myöten, kun Venäjä ei mahtunut nykyisten rajojensa sisäpuolelle.

Yhtä vähän kuin aikoinaan ajattelin etukäteen koskaan äänestäväni RKP:n ehdokasta pressaksi, kuvittelin pestiin KD:sta ketään. Nyt, kun olen henkisen velkani maksanut Haavistolle ja pöytä on puhdas kaikille ehdokkaille, en pääsekään äänestämään 😥, sillä valtio ei pysty toimittamaan vaaliasiakirjoja. 

Se ei silti estä etsimästä mielitiettyä. Vaalisloganalyytikot sanovat Sari Essayahin ”Parasta Suomelle”– että olisi älyttömän hienoa, jos Sari Essayahin iskulause olisi ”Ässäpari – Suomi ja Sari”. Se erottuisi toisin kuin ”Parasta Suomelle”, jonka voi sanoa kuka tahansa.

Mutta minä olen tuhansien kilometrien päässä enkä ole kuka tahansa ja voin äänestää vain henkisesti. Minulle olet näissä vaaleissa "Sari – inhimillinen tekijä". Joten tsemii 👍🙏.