Thaiarjen sälää

Se, että Phatthalung ei ole turistikaupunki, toisin kuin Pattaya tai vaikka Phuket, näkyy monella tavalla. Viime reissulla kävin esimerkiksi tekemässä 24 tunnin ilmoittautumisen poliisiasemalla, jossa kaikki meni kuten pitikin. Kun sitten viikon päästä selailin nettiä, huomasin kaupungissa olevan myös Ulkomaalaisviraston eli The Immigration Officen, josta poliisitkaan eivät puhuneet mitään.

Aikani kuluksi hipsin sinne ja sain hymyilevältä virkamieheltä heidänkin toimistonsa leiman. Ulkomaalaisasiakkaita siellä ei juuri näkynyt vuosi sitten eikä nytkään. Viraston väki on kovin ystävällistä ja taisipa joku haluta ottaa selfienkin. Se tietysti voi johtua ulkomaalaisuuden lisäksi muustakin omituisennäköisyydestäni. 

Pattayalla on myös monen kadun välissä yksi tai useampi rahanvaihtopiste, joita ei Phatthalungissa ole lainkaan. Vain pankit vaihtavat rahaa eivätkä kaikki nekään, sillä jossakin konttorissa euro oli kummallisuus.

Morakotin kanssa kiersimme jokaisen pankin maanantaijonotuksineen. Aikaa meni viisi tuntia, sillä Tata halusi marjanpoiminnasta hankkimille euroille mahdollisimman hyvän kurssin tallentaakseen bahtit sitten tililleen.

Kyllähän kierros vaivan väärti oli. Hän voitti sen ansiosta 2000 bahtia ja minä viisinkertaisesti. Tunnin hieronta maksaa 100 bahtia tai vähän enemmän, joten on helppo ymmärtää pienemmänkin rahan merkitys ja sen ohessa itseänikin. Säästämilläni rahoilla syön Morakotin kanssa aamiaisen kantapaikassamme joka aamu puolen vuoden reissuni ajan.

Englanninkielen taitajat ovat täällä melkoisen harvinaista herkkua, sillä mainittujen pankkien konttoreissa tai muuallakaan asiakaspalvelijoilla ei useinkaan löydy kielivarastosta kuin äidinkieli.

Kun tätä yhdessä pohdimme, sain yllättäen kuulla, että aivan naapurissani asuukin thaivaimonsa kanssa belgialaismies, jota ei juuri näy ulkona saati thaiseurassa. Syystä kaikki tuntuivat olevan samaa mieltä. Koska hänellä ei ole kielitaitoa.

Kun siihen ikkunaan mallasin elekieleni ja neljän thaisanan varaston kanssa itseäni, olen kuulemma eri juttu. Tervehdin jokaista, puhun eläimille, jaan lapsille palloja, ylävitosia ja peukutuksia sinne tänne sekä olen aina good feeling, sanoivat he. Tuli hyvä mieli. 

Koen, että nykyisten thaikotikulmien ihmiset ovat minulle entistä ystävällisempiä. Ajattelen, että se voi olla harhamielikuvien sijaan tottakin. Etten ollutkaan Morakotin elämässä kaukomailta piipahtamaan tullut tähdenlento, vaan kuulun palattuani selkeästi nyt kalustoon ja paikkakunnalle outouksineni.

Useampikin aikuisen ikään ehtinyt nainen on tullut Morakotin avustamana esittelemään itsensä ja kysymään olisiko minulla ystävissäni hänelle tai heille farangimiestä. Tätä pohdin jo aiemmin Suomessakin, sillä tunnen useita suomalaismiehiä, jotka kärsivät yksinäisyydestä ja myös sanovat sen. Kerran puhuin yhdelle, kelpo kaverilleni, että lähde mukaan, niin autan ja poistetaan yhdessä yksinäisyytesi. Tämä ystäväni vallan hätääntyi, poistui pikaisesti paikalta ja lupasi palata asiaan. Sen jälkeen hän ei vastannut enää puheluihinikaan 🤔 🤣.