Maassa maan tavalla

En hevin ole arvostellut minkään maan yhteiskuntajärjestelmää saati tapoja, sillä olen ajatellut, että varsinkaan ulkomaille minun ei ole pakko astua jalallanikaan. Takana ovat isäni ja äitini ajat, jolloin osa puolusti isänmaata, osa teki Neuvostoliiton alueella Suur-Suomea ja osa oli muuten kotirintamalla. Jos savottaan ei osallistunut, saattoi lähteä henki rintaman sijaan kotimaan viranomaisten määräämistä luodeista.

Netistä bongasin kuvan mielipiteen, jonka kyllä tiesin olevan totta muutenkin. Kun menen vaikkapa Itäkeskuksen käytäville istuskelemaan ja seuraamaan maailman menoa, edustan suomenkielisenä vähemmistöä.

Rajat ovat lähes joka suintaan sepposen selällään ja tiedotusvälineet rummuttavat, että tarvitsemme maahamuuttajista työvoimaa. On helppo käsittää sitä olevan jo nyt monet pääkaupunkiseudun lähiöt pullollaan.

Mutta en moiti maahanmuuttajia, sillä tiedän, että Yhdysvallat on onnistunut erinomaisesti joissakin osavaltioissa työllistämään esimerkiksi somaleja. Ja taitaa Suomessakin joku muukin kunta osata närpiöläisten taidon.

Minä moitin valitsemiamme päättäjiä ja heidän mahdollistamaa elämää Suomessa tekemättä mitään työtä tai kantamatta minkäänlaista yhteiskuntavastuuta. Olet sitten suomalais- tai ulkomaalaistaustainen.

Kun raha ei edelleenkään kasva puussa eikä maassa, on työtä tekevien rahojen jakaminen vastikkeettomasti muille sinne tänne yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista mädännäisyyksistä, johon ei muutosta ole näköpiirissä. Silti naapurimaissakin on esimerkkejä kuinka torjua lusmuilua. Opin ottamisen suurin este taitaa yhä olla "pikkuveljien ja -serkkujen" katseleminen pitkin nenänvartta. 

Joskus kun näitä pohdin, riipoo aika tavalla. Vaikka olen eläkkeelläni toimeen tuleva, pakottaa kotimaani minut elättämään myös heitä keille työ ei maistu. Muista tekemisen tai hyödyllisenä olemisen mahdollisuuksista sen sijaan ei ole kenelläkään pulaa. 

Maksajan roolista ja valtion hirttosilmukasta en pääse pakoon edes muuttamalla ulkomaille. Sillä vaikka yhteiskunta katkaisee minulta suomalaisen sosiaaliturvan ja sen myötä muun muassa lääkekorvaukset, ottaa se eläkkeestäni erilaisiin veroihin ja muihin maksuihin noin kolmasosan niin kauan pumppuni pumppaa omin voimin tai keinotekoisesti verta.

Jos haluaisin vakuuttaa itseni sairastumisen sekä tapaturmien varalta ulkomailla omilla rahoillani suomalaisessa vakuutusyhtiössä, estää valtio senkin puolen vuoden jälkeen. En ymmärrä miten voi tulla kotimaalleni halvemmaksi tai edes järkevämmäksi, jos eläkeläisenä pysyn kotimaassa ja hoidatan itseäni Meilahdessa. 

Olen aikoinaan elänyt tai ainakin maksanut hauskanpidostani melkoisen rupeaman tavalla, jota kuvankaappauksen jengitkin harrastavat. Joten en edes luule, vaan tiedän mistä puhun. Koska veroja maksavana leppoistajanakin katson itselläni olevan moraalisen oikeuden marmattaa ja arvostella, teen niin varsinkin silloin, kun riipominen pursuaa yli maljani reunojen. 

Mutta koska kritiikki ilman vaihtoehtoja on syvältä, niin mitä sitten tekisin toisin? Minun Suomessani ulkomailta tänne haluava opiskelee laitoksessa suomalaisten kustantamaa täysihoitoa/ylläpitoa vastaan ensin kielen ja ammatin kelvolliselle tasolle, kulttuuria sekä maan muita tapoja. Kun sen jälkeen on löytynyt työpaikka tai viranomaisten hyväksymä yhteiskuntavastuun kantamisen muoto, toivottaisi minun Suomeni tulijan tetvetulleeksi samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin kantasuomalaisetkin.