Elämä on laiffii

"Jo vajaa 4 000 askelta vähensi ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tarkka askelmäärä, jolla ennenaikaisen kuoleman riskin havaittiin alkavan vähentyä merkittävästi, oli 3 967, kertoo The Guardian. Isompi vaikutus oli, kun askelia otti yli 7 000 päivittäin. Sydäntautiin kuolemisen riskiä vähensi jo 2 337 askelta, mutta mitä enemmän, sitä parempi.

Banachiun mukaan jokainen lisätty tuhat askelta vähensi riskiä kuolla mistä tahansa syystä 15 prosentilla. Jos askelia lisäsi 500, riski kuolla sydäntauteihin laski seitsemän prosenttia. Kaikenlainen kävely, jopa hyvin pieniltä tuntuvat lenkit, ovat siis hyödyksi. Havainto päti miehiin ja naisiin iästä tai asuinympäristöstä riippumatta."

Asuessamme Thaimaassa Soi Welcomella Päiviksen kanssa, kävelimme kuutena aamuna viikossa noin 10 000 askelta, joskus enemmänkin. Kun muutimme Seven Seasiin putosi askelten määrä puoleen, josta pidin kiinni senkin jälkeen, kun laitoimme kenkämme eri suuntiin. 

Viime reissulla olin Morakotin kanssa Jomtienilla ja Siaminlahden toisella puolella Phatthalungissa kävely jäi tyystin, sillä Suomessa en ole sitä harrastanut, kuten en juuri muutakaan liikuntaa.

Kun tavoilleni uskollisena olen tässäkin asiassa itselleni rehellinen, huomasin sen fyysisenä ja henkisenä pahoinvointina. Siihen yhtälöön lisäksi söin enemmän kuin kulutin, joten oli todettava sama tilanne kuin aikoinaan viinan kanssa läträtessä ja tupakoidessa. Vain siinä tapauksessa, että tahdon voida pahoin ja ennenaikaisesti hautaan, on tieni oikea.

Haluan yhä olla täällä omaksi ilokseni etupäässä tyhjänpanttina sekä nauttia elämästä, joten oli tehtävä korjausliike eikä vain meinattava. 

Aamulenkkikalenterini ei ole älylaitteessani, vaan jääkaapin oven pikkulokerikon lääkedosetti. Sen mukaan olen nyt kävellyt aamuisin 16. päivästä lähtien. Ensimmäiset kävelylenkit olivat 1500 askelta, joista kirjoitinkin, että olin kuolla niiden jälkeen. Hyvä kun sain itseni raahattua kylmähkön suihkun alle, sillä lämmitettävää pesuvettä meillä ei ole. Noin viikon jälkeen lisäsin askelmäärää ja taas olin kuolla suorituksen jälkeen.

Tänä aamuna kävelin kolmeen vuoteen ehkä ensimmäisen kerran kerralla yli 4000 askelta. Ja taas olin puolikuollut, mutta henkisesti hyvillä mielin.

Ruuan suhteen pitää vielä tehdä kalibrointiliikkeitä, jonka toteuttamisen vaikeus kertoo itselleni kai jonkinasteisesta selkärangattomuudesta. Tupakan ja alkoholin suhteen se oli helpompaa, sillä niiden käytön voi ja lopetinkin kokonaan, mutta ruuan suhteen on löydettävä kohtuukäyttö. 

Toisaalta voihan se olla niinkin, että vaikka lenkkitossujen pohjassa olisi reikä, en valuisi siitä selkarangattomuuttani kadulle, vaan yhtälön vaikeus tuleekin mustavalkoisesta ajattelustani, kaikki tai ei mitään. Sitä paitsi minulla ei edes ole reiättömiäkään lenkkikenkiä, vaan ainoastaan kuvan mustat Crocsit ja alle 100 bahtin siniset sandaalit. 

Ehkä olisi mukavaa olla edes jossain tietoisesti kohtuukäyttäjä ja uskoa siihen, että suklaa voi säilyä kotonakin yön yli pilaantumatta 🤣.