Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 23. syyskuuta 2023

Menoa monessa muodossa

Kerran kävelin Jokilaaksossa aamu-uinnille Jokilammillemme, kun rantapolulla tuli vastaan aikuinen ilves. Väliä ei enää ollut kuin kymmenkunta metriä, kun sanoin sille ilveksen kielellä: "Koita nyt könytä johonkin suuntaan, minen väistä!" Se katsoi kuten joku katsoo halpaa makkaraa, tuumasi tovin ja hyppäsi ison puron yli metsään loikalla, josta Tommi Eviläkin olisi ollut kateellinen.

Nyt aamulla vastaavasti käveli Thaimaan lenkkipolulla vastaan kaksi munallista lehmää. Lienevät silloin sonneja tai sen tapaisia. Sanoin samat sanat kuin ilvekselle, mutta tällä kertaa tietenkin kansainvälisellä ammuun- tai vain muunkielellä. Nekin väistivät, vaikka tiesin, että siinä painissa olisin tullut selätetyksi kaikilla luonnon tuomariäänillä.

Viime vuonna ulkoministeriön sivuilla oli neljä etelän rauhatonta ja kapinoivaakin maakuntaa, jonne ei suositeltu matkustamista. Yksi niistä on Songkhla aivan naapurissa. Sen vieressä Lampamissa kävin viime reissulla melkein viikottain. En kuitenkaan meren, vaan kuvan järven rannalle. Suomalaisen mittapuun mukaan kohtalaisen kokoinen, mutta arvatenkin hyvin matala. Veneitäkään en ole nähnyt kertaakaan.

Mutta pikku lätäköitähän Suomenkin järvet oikeastaan ovat, sillä muistan jostain lukeneeni, että neljässä Ruotsin suurimmassa järvessä on vettä enemmän kuin kaikissa kotimaani järvissä yhteensä.

Lampamiin on matkaa noin kymmenen kilometriä ja monesti lähdimme nimenomaan syömään jäätelöt. Mutta käy samoin, kun lähdin aikoinaan aamakahville kantakuppilaan. Tiskille päästyäni tilaus oli muuttunut joka kerta oluttuopiksi. Täällä jäätelö muuttuu matkalla Morakotilla pussilliseksi toukkia tai mitä lienevät hyönteisiä, joita minäkin sitten popsin. Ovat kyllä oikein hyvän makuisia.

Tähän saakka olen jokaisella matkalla ja muutenkin pitänyt 100 %:sti kiinni siitä, että syön kaikkea syötäväksi tarkoitettua, mutten tulista ruokaa. Voi olla, että ote lipsuu, jos nokan eteen tuodaan lautasellinen koiraa tai rottaa. Syy on käsittääkseni korvien välissä, sillä enhän tiedä, vaikka ne olisivat herkullisen makuisia.

Ei kommentteja: