Reipas viikko sitten aloitin kävelyn vuoden takaiseen kymmenen tai kaksikymmentä kiloa lihavampana, kiitos Morakotin ruokien ja selkärangattomuuteni. Kävelyannos oli aamuisin alle 1500 askelta, johon meni vartin verran aikaa. Sen jälkeen olin ½-kuollut.
Tänään tuplasin määrän, kun aurinkokaan ei porottanut kirkkaalta taivaalta. Kävelin luonnon keskellä joen rantaa isojen lintujen ihmetellessä menoani, kunnes tuli silta vastaan. Sitten toista rantaa takaisin. Savotan jälkeen olin ¾-kuollut.
Napsin muutamia valokuvia. Yhden melkoisen matalan kodin pihapiiristä, jossa ei taatusti ole sähköä, vesijohtoa eikä viemäriäkään. Silti siellä voi asua onnellinen tai tyytyväinen mies tai nainen tai molemmat lasten kanssa tai ilman.
Matkalta poimin kuviin myös parhaat päivänsä nähneitä maatalous- ja vastaavia koneita, jotka olivat löytäneet loppusijoituspaikan. Tämä varauksella, sillä täällä on käytössä laitteita, joita ei Hankkijan konehuolto Suomessa saisi edes käyntiin.
Jäljistä päätellen tietä ei juuri autoilla ajella, joten tilaa näytti olevan kookospähkinöiden kuortenkin varastointiin. Niin ainakin luulen.
En tiedä ymmärsinkö Tatan oikein, kun hän sanoi nuorena usein soutaneensa jokea myöten kaupunkiin kauppareissuille noin viiden kilometrin matkan ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti