Eilinen oli monella surupäivä

Itsemurhien ehkäisypäivää on vietetty Suomessa vuodesta 2003. Tavoitteena on lisätä tietämystä, levittää tietoa ja vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Ennen kaikkea tarkoituksena on tuoda esille sanomaa siitä, että itsemurha on estettävissä, itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavissa apua ja asiasta voidaan puhua turvallisesti. Suomessa päivän viettoa koordinoi MIELI ry.

Itselleni itsemurha on tuttu, raskas ja läheinen. Kun joskus sain isältä kunnon selkäsaunan, muistini mukaan yhtä kertaa lukuunottamatta aina syystä, sain sen ajan hengessä ansioni mukaan. Mutta se ainoa kerta on syöpynyt mieleeni ja oli raskas kantaa, vieläkin. Itkin silloin itseni uneen keittiön perällä olleessa vuoteessani. Olin vakaasti päättänyt, että aamulla lopetan elämäni ja hyppään kotitieni toisella puolella olevan, Every Oy:n kolmemetrisen lautarakennuksen katolta.

Mutta kun aamu koitti, oli yö vienyt itsetuhoisilta ajatuksiltani voiman. Olin elämänvirtaa täynnä ja mielessä uudet kolttoset. Mutta itsemurhan kautta olen myös menettänyt hyvin läheisen ihmisen, jonka vuoksi eilen liehui Jokilaakson juhlapaikalla Suomen lippu.

Kun sitä aamulla asettelin, surin kyynelsilmin. Tiedän kuinka raskasta on, kun umpikuja ja kuolema täyttää mielen jokaisen kolon ja saa ihmisen sammuttamaan ennen aikojaan elämänsä virran. Sen sijaan en tiedä, mutta ajattelen, että silloin varattujen päivien määrä ei tule täyteen. 

Mutta muistot jäävän elämään, joita erityisesti eilen muistelin. Elämän monimuotoisuudesta ei ole aina helppoa löytää oikeudenmukaisuutta. Miksi joku, joka elää päihteiden ja korvikeaineiden maailmassa kuin viimestä päivää, ei tunnu kuolevan millään? Ja vaikka joku tekee kaikkensa pystyäkseen elämään, onkin yhtenä päivänä päättänyt päivänsä?

Vaikka tiedän elämän umpikujista aika paljon, ajattelen tietämättä, että elämä on tarkoitettu elettäväksi. Eikä keinotekoisesti oman käden kautta päätettäväksi. En silti tiedä jättääkö aika meidät sattumanvaraisesti vai ajallaan tai jätämmekö me ajan. Kun sydämeni joskus pysähtyy, loppuuko kaikki osaltani siihen, vai vain elämän yksi muoto? 

Kansainvälisenä itsemurhien ehkäisypäivänä joku toinenkin suri läheisensä menetystä jälleennäkemisen uskossa ja toivossa. Juuri nyt tätä kirjoittaessani ajattelen kuinka hyvin eiliseen sopiikaan yhdistyksemme Elämän tähden ry, jonka tarkoitus on kaiken elämän suojeleminen.