Netti-Suomi

Yö elokuun viimeiseen päivän oli Jokilaaksossa huippulämmin. Aamulla kuudelta vettä tuli taivaan täydeltä, mutta lämmintä oli 17 astetta. Kesän lämpimimpiä öitä siis. Päivälämmöksi sähköinen ennustajaeukko tai -ukko lupasi pari pykälää enemmän. Sama digi-henkilö sanoi kirjaimin ja numeroin, että kun lennän pian lähelle Siaminlahden länsirantaa Phatthalungiin, ei 10 vuorokauteen näköpiirissä ole yölämpöjä alle 25. Päivälämpöjen huidellessa sateiden lomassa 35 asteen molemmin puolin. 

Digimaailma tuo säätietojen lisäksi käden, korvien ja silmien ulottuville kalentereineen ja herätyskelloineen paljon sellaista mikä ei ennen ollut mahdollista. Mutta joku on mennyt vaikeammaksi ja perin oudoksi, josta kerron tarinan lopussa. 

Yli puolivuosisataa sitten äiti laski kanssani kerran vuodessa pitkin vuotta keräämiensä Elannon kassakuittien summat yhteen ja palautti kuitit kauppaan, sillä niillä sai ostopalautusta. Taisi olla meillä joulukinkun verran. Nyt ostotiedot hintoineen tulevat sähköisesti minne vaan ja palautukset napsahtavat tilille kerran kuussa automaattisesti. 

Joskus tilaan ja ostan jotain vaikka Kiinasta älypuhelimella, maksan etu- tai jälkikäteen samalla laitteella sekä seuraan sähköisesti missä tuotteeni on tulossa. Jos se ei mahdu postilaatikkoon, kilahtaa taskuuni tieto mistä Postin pisteestä tai vastaavasta voin sen noutaa tai pyytää kotiinkuljetusta.

Aamulla laskin, että käytän noin sataa ohjelmaa tai palvelua suhteellisen säännöllisesti. Mukana on huveja ja hyötyjä sähköisistä sanomalehdistä kirjoihin. Unilääkkeenä on tällä hetkellä Jens Lapiduksen uusin sähkökirja, jonka taidan jättää kesken. Se seuraa yhtäaikaisesti aivan liian montaa Tukholman alamaailman henkilöä, jotta pysyisin viihteessä tyydyttävällä tavalla mukana.

Taskukoossa katson Suomessa uutisia sekä Ylen Areenaa ja ulkomailla etupäässä Netflixiä suomenkielisellä tekstityksellä. Pelejä pelaan pasiansseista shakkiin ja biljardeista golfiin. Täyttelen sudokuja, kuvaristikoita, pala- ja erilaisia sanapelejä. Google kääntäjineen on verraton apuväline, kuten pankkiyhteydetkin. Joskus soittelen ja saattaa joku myös soittaa tai laittaa viestin jostain maailman kolkasta. Facebook, WhatsApp, Messenger ja monet muut tarjoavat siihen loistavat ja ilmaiset mahollisuudet.

Sitten siihen mikä on mennyt oudoksi ja vaikeammaksi. Muistan, kun jokaiseen pankkiin voi viedä säästöpossun kolikot laskettavaksi ja summan sai halutessaan vaikka seteleinä käteen. Muistan senkin, kun näin ei voinut enää tehdä jokaisessa pankissa ja sen, että piti varata aika laskemista varten.

Mutta sitä en tiennyt, että pankit eivät enää saa lain mukaan vaihtaa seteleitä suuremmiksi. Tämän sain huomata, kun menin Morakotin kanssa Jumbon Prisman ja S-Pankin yhteiseen asiakaspalvelupisteeseen. Morakot halusi vaihtaa marjanpoimisesta hankkimansa parikymppiset isompiin, sillä Thaimaassa on suurilla euron seteleillä joissakin vaihtopisteissä parempi bahtin kurssi.

Ystävällinen S-ryhmän asiakaspalvelija sanoi, ettei käy, sillä laki kieltää kaikkia pankkeja vaihtamasta seteleitä suurempiin. En tullut kysyneeksi kävisikö pienempiin? En osannut kuin ihmetellä ja olin jo lähdössä pois, kun oivalsin kysyä, että voinko tallentaa pikku setelit tililleni ja nostaa samantien suurempina? Virkailija katsoi minua hieman hölmistyneenä ja melkein kuulin hänen aivojensa raksutuksen: "Kyllä sinä niin voit kiertää lakia, mutta sinulla pitää olla S-ryhmän asiakkuus asiakasnumeroineen, pankkitili S-Pankissa ja henkilöllisyystodistus tai passi, sillä ajokortti ei riitä eikä käy." Minullahan oli ne kaikki 🤣🤣🤣.

Pois kävellessäni pohdin, että mitähän lienee lainlaatija ajatellut ja onko jokaisessa euromaassa seteleiden vaihtaminen yhtä vaikeaa, sillä ei kai toimenpiteellä kukaan kuvittele estettävän rahanpesua?