Ostin mittarin

Eilen, Tove Janssonin syntymäpäivänä ostin veden lämpömittarin huomatakseni illalla grillikodan hyllyn reunalla roikkuvan naulassa samanlaisen käyttöä odottamassa. Kauanko lienee ollut. Taidan viedä yhden neljästä mittarista Siaminlahden vesiin.

Mutta Tove Jansson oli paljon muutakin kuin pelkkä hentoääninen satutäti ja Muumien luoja. Hän esimerkiksi ryyppäsi, rakasti naista läpi elämän sekä aiheutti pahennusta. Taidemaalarikin hän oli. Siitä oivana osoituksena on Teuvan kirkossa hänen tekemänsä alttaritaulu. Ainut muuten laatuaan. 

Eilen hänen muistokseen oli myös epävirallinen liputuspäivä, jonka unohdin. Aikoinaan Duokodin keittiön laatikossa asustivat Muumimamma ja -pappa. Heidän parisuhteestaan tuli vähintäänkin etäsuhde, kun Mamma muutti Päiviksen kanssa mummonmökkiin. Tänä aamuna etsin ehkä yksinäisyydestä kärsivää Pappaa ottaakseni kuvan blogiini, mutta huomasin hänenkin kadonneen. Ehkä hän oli lähtenyt puolisonsa perään, ehkä ilmestyy jostakin. 

Tänään oli myös ostamani veden lämpömittarin käyttöönottopäivä, kun heitin sen Urkan uimalampeen. Kellui kuten kuuluukin. Uin sen naturellina kiinni ja totesin lämpötilan olevan karvan verran varsin lämmintä auringon noustessa ennen seitsemää. 

Vastarannalle oli ilmestynyt uimaan parin päivän takainen "Mitä se sulle kuuluu" nainen. Joka oli tänään asteen verran ystävällisempi pysähtyessäni toivottamaan Vanha rouva Avensiksen ikkunanraosta hyvät huomenet. "Haluan nyt olla aivan rauhassa, sillä minulla on kiire töihin", vastasi hän. Johon minä, että "toki toki, veden lämpötila on muuten hieman yli 20" ja menin matkoihini. 

Huomasin naisella olevan vaatteita monta kerrosta, joka sai minut ajattelemaan, että ehkä hän asuukin Eeki Mantereen Tuhansien tähtien hotellissa, eli taivasalla. Jospa se selviää jonain päivänä. Joka tapauksessa ynseydestään huolimatta minulla oli hänestä aamulla puurolle Kahvila Hyrylään ajaessani ainoastaan hyvin lämpimiä ajatuksia.