Kuten eilen suunnittelin, aamun ranta oli Sarvikalliolla. Hieno paikka luonnonsuojelualueen ympäröimänä. Karavaanareita oli useampiakin parkkialueella yöpymässä Alankomaista, Saksasta ja Suomesta. Kävelymatkaa veteen saattoi tulla lähes kilometri, mutta mikä oli tallustellessa kauniin luonnonmetsän läpi. Törmäsin myös ensimmäiseen pyörätuolinkäyttäjät huomioivaan Tuusulan rantojen puuceehen. Polku tai oikeastaan pieni tie on hyvinkin apuvälineiden avulla kuljettavissa, mutta ilman sähköapua on joskus kyllä oltava avustaja mukana. Sen verran jyrkkiä ovat mäet.
Mutta perisuomalaiseen tapaan, jotain pitää myös marmattaa. En tiedä kuinka moni mahtaa 138 portaan takana olevia laiturin metalliaskelmia käyttää uimiseen tai muuhun, mutta neljästä kiinnityspultista yksi oli kokonaan kateissa ja loput kovasti löysällä. Ei mene kauaa, kun tikkaat ovat järven pohjassa. Toivottavasti ei niiden mukana myös käyttäjä.
Tietysti kauneus on katsojan silmissä, mutta luonnonnläheisempää ja vaikuttavampaa kulttuurimaisemaa ei valtakunnallisestikaan kovin montaa löydy.Aamuaurinko vilkutti vastarannan takaa taivaalta, eikä lisäkseni ihmisen ihmistä. Vain kyyhkynen huhuili hongan oksalla. Sielu lepäsi pulahtaessani naturistina Tuusulanjärven ilmaa huomattavasti lämpimämpään veteen.
Sarvikallio on siinä ja siinä voinko sanoa sitä Hyrylän seuduksi. Jos suuntaisin uimamatkoillani kumpaa järven puolta tahansa Järvenpäätä kohti, löytyisi uimapaikkoja varmasti lisää Tuusulankin puolelta. Ehkä Taistelukoulun rannaltakin. Mutta minä palaan Hyrylään juurilleni ja huomenna katsastan kirkon vierestä Kaukjärven varsin uuden rantapuiston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti