Hyrylän seudun uimapaikkoja ja -tapojani, osa 9

Jossain vaiheessa kirjoitin entisen Shellin baarissa, nykyisen Kahvila Hyrylässä istuvasta kantaporukasta, jossa on mukana kavereitani niin kaukaa menneisyydestä kuin muistini kantaa. Joku on antanut jengille nimen Munallisten Marttakerho 🤣🤣. Tänään on siis porukan nimipäivä eikä silti ollut talon puolesta kaffe- saati kakkupöytää. Nimi on kuitenkin näin tasa-arvon aikakautena oikein sopiva. On mukava muistella etupäässä mennyttä aikaa, sillä niin kauan kun kuljemme valoa hitaammin, tulevaisuuden muistelu ei onnistu. 

Eri uimapaikkojen kierros on suunnilleen kierretty ja luulin jo päättäväni sen lähtöruutuun, kun uin aamulla uudelleen Hyrylän Urheilukeskuksen uimapaikalla. Sielläkin oli karavaanariperhe autoineen yöpuulla. Vaan kierros ei päätykään vielä. Aamupuurolla sain kuulla, että Sarvikalliolla on portaat alas ja laituri, joten näillä näkymin sinne huomenna. Sarvikalliolta on ehkä Tuusulan upein näköala, josta otan kuvia päältä sekä juurelta missä en ole ehkä milloinkaan käynyt.

Kakarana ei ollut Korpintietä. Oli vain tie, joka päättyi sekametsän reunaan ja jatkui polkuna viljapellolle, jonka toisella puolella oli Ruotsinkyläntie. Metsän keskellä oli pieni, matala lampi, jossa oli talvisin vaatimaton luistinrata tai -kenttä. Ja joillakin, kuten minulla Nurmekset jaloissa, joka ei taidä nykynuorille sanoa paljoakaan. Senkin lammen kesäisessä vedessä tavoittelimme ensimmäisiä uintiliikkeitä.

Vielä pienempi, mutta syvempi lampi oli Savolaisen tai Tyllilän peltojen keskellä, nykyisen Hyrylän Kukkatalon kohdalla. Ainakin kerran jo uimataitoisena uin siinäkin lätäkössä. Se kylläkin oli itseasiassa savi- ja mutakuoppa. Ehkä maanviljelijät hakivat siitä pelloilleen kasteluvettä.

Jos ei uutta muistu mieleen eikä kukaan kerro lisää, on jäljellä vain huomisen Tuusulanjärven Sarvikallion aamu-uinti ja Jokilaakson luonnonsuojelualueen lammet.