Hyrylän seudun uimapaikkoja ja -tapojani, osa 8

Ei tullut yhtään ehdotusta lapsille sopivista uimapaikoista Tuusulanjärvellä Tuusulan puolella. 

Aamulla kuitenkin matkasin suunnitellusti Fjällbon puistoon Rantatien varrelle. Sielläkin yöpyi karavaanariautollinen matkailjoita parkkipaikalla. Ranta portaiden takana on hieno ja käypänen myös uimataidollisten uimiseen, jonka ilmoitettiin infotaulussa tapahtuvan omalla vastuulla. Olin kyllä luullut sen aina tapahtuvan siten. Kun eilen kyselin sopivaa paikkaa järvessä lapsille pulikointiin, niin samaa voisi kysyä liikuntarajoitteisten suhteen.

Jos pitäisi veikata onko Tuusulanjärven vai Rusutjärven vesi puhtaampaa, en omilla rahoilla löisi vetoa. Muutama vuosi sitten olisin niin tehnyt Russan puolesta. Molemmat ovat nykyisin kelpo uimavesiä silloin, kun levää ei ole tai näy. 

Eilen pengoin olisiko missään tietoa mitä on  tapahtunut kuvankaappauksen Tuusulanjoen suunnitelluille uimapaikoille. En löytänyt. Vain sen tiedän, että kunnostettu ja ylläpitämämme Soiniityntien ranta on ollut koko ajan käytössä. Siispä tiedän myös kuinka vähän kunnossapito vaatii. Viimeksi eilen postinhakureissulla pulahdin sillanpielen Tuusulanjoen veteen.

Joskus kysyin kunnalta miksi ne tehtiin (jos tehtiin) uimarantojen sijaan uimapaikoiksi? Vastaukseksi sain, että vastuut ja varustukset ovat erilaiset uimarannoilla ja -paikoilla. Jos näin on, Tuusula ulosmittasi tämän porsaanreiän ja kaikki mahdolliset joen uimapaikat yhtä lukuunottamatta ovat ehkä niin sanotusti kasvaneet umpeen.

Tähänkin olen jonkun kerran kysellyt vastausta nollamenestyksellä. Se on säälittävää kotikunnaltani, jonka yksi merkittävimmistä vetovoimatekijöistä on luonto eri tavoin. Kaltaiseni, kohti iltapäivän aurinkoa, joskus aamuisin hieman ontuva länkyttäjä saa kyllä helposti äänensä kuuluville. Mutta saada vastaus, on pääsääntöisesti toiveajattelua ja kaikin tavoin muutenkin ylivoimaisen vaikeaa.

Tuusulanjoesta piti kunnostuksen yhteydessä tehdä myös melontakelponen. Sitä se pääosin onkin korkean veden aikaan. Olen melonut sen ainakin kerran äitienpäivän aikoihin Päiviksen kanssa yläjuoksulta Myllykylään. Ehkä vajaan kymmenen kilometrin matkalla pari kertaa piti kumivene nostaa jokeen kaatuneiden puunrunkojen yli. Hieno matka silti läpi asutuksen luonnon keskellä.

Välillä kevätauringon ja -jäiden aikaan ajattelen Tuusulanjärven jäällä liikkuvien määrää, hyvää mieltä sekä oloa mitä ulkona luonnossa liikkuminen antaa. Tähän kaikkeen Tuusulanjoki antaisi keväästä kesään ja siitä syksyyn paljon lähes neitseellisiä elämyksiä. Kalaakin joessa on syötäväksi asti.