Kuljetusmatkoiltani takaisin tullessa olen poiminut jonkun luonnonvetisen uimapaikan, jonka veteen olen pulahdellut. Aamulla anivarhain se onnistuu lähes poikkeuksetta Aatamin asuisena, sillä rannat ovat autiot. Ennen Nukkumattia huomasin, että siinäkin on vaaransa tai ainakin haittansa. Sillä jossain vaiheessa tallustellessani pajukossa ja pitkässä heinikossa pallit vilkkuen, on siellä ollut myös punkkipirulainen. Joka tarttui, jos ei terskaan eikä esinahkaan, niin aisani varteen kuitenkin. Oli melkoisen kivulias työmaa illalla päästä siitä eroon 🤬.
Eilinen uimapaikkani oli niin sanottu Häklin monttu hyppytelineineen. Kunta on alueen kunnostanut ja ylläpitää sitä erinomaisena uimakeitaana. Häkli Nahkelantien varressa onkin hyvin suosittu aurinkopäivien ajanviettopaikka. Runsaalla käytöllä on myös vaikutuksensa veden laatuun. Aikojen alussa, ennen kunnan ylläpitoa, vesi oli kirkkaampaa ja väkeä vähemmän vedessä sekä rannoilla.Kaikkinensa Hyrylän seudulla on 70 vuoden aikana ollut helposti kymmenkunta enemmän tai vähemmän luonnonvetistä uimapaikkaa lapsille, aikuisille ja joskus eläimillekin. Järvissä, joessa, lammissa ja soranottopaikoilla. Osa on tullut maan muokkaamisen myötä ja osa on kadonnut samasta syystä. Osan on kunta tai sitä lähellä olevat tahot hävittäneet muista syistä. En muista, että rakentaminen sinällään olisi vaikuttanut uimapaikkojen määrään. Jos innostusta riittää, saatan kirjoittaa niistä kaikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti