Hinnalla millä hyvänsä tai ei millään hinnalla kansanedustajaksi

Muistelen, että eduskuntaan olisi ensimmäiselle kaudelleen päässyt vain yksi kansanedustaja puolueiden ulkopuolelta. Olisiko ollut Liisa Kulhia tai Esko-Juhani Tennilä Lapin portilta? Kaikkiaan mies taisi kavuta Arkadianmäelle neljältä eri listalta.

Jostain syystä haluamme äänestää eduskuntavaaleissa puolueiden asettamia ehdokkaita. Toisin on kuntavaaleissa, joissa muut, erilaiset ryhmittymät voivat olla merkittäviä vallankäyttäjiä. Näin on ollut kauan kotikunnassani Tuusulassakin. "Sitoumattomat" on hyvä esimerkki puolueden ulkopuolisista vahtoehdoista. 

Presidentinvaaleissakin on omat merkillisyytensä, vaikka ovatkin suora kansanänestys. Sillä nyt nimetyistä neljästä ehdokkaasta kolme on perustanut valitsijayhdistykset, joiden ehdokkaiksi he asettuvat. Oletettavasti kalastellakseen ääniä myös puolueensa ulkopuolelta, sillä puolueiden miehiä ovat kaikki. Kuten oli viime kerralla presidentti Niinistökin valitisijayhdistyksineen. 

Toinen kummallisuus ja ehkä epäoikeudenmukaisuuskin ovat vaaliliitot, jota ilman kristillisten kanssa Timo Soinista tuskin olisi tullut koskaan kansanedustajaa. Myös pienet puolueet kokevat epäoikeudenmukaisuutta, jota omakin puolueeni Vihreät on saanut maistaa useammankin kerran.

Joku päivä sitten marmatin pienpuolue RKP:stä, joka ei antanut eduskunnan äänestyksessä luottamusta PS:n muutaman päivän vanhalle ministeri Junnilalle. Otan "tuomioni" takaisin, sillä Junnilan historiasta näyttää paljastuvan koko ajan asioita, jotka eivät ole sopivia asemassa, jossa pitäisi edustaa koko Suomen kansaa. Oma mielenkiintoinen muodollisuutensa on, että Junnilankin, ehkä historian lyhimpään ministerinpestiin nimesi presidenttimme. 

Junnilan selitellessä tekemisiään näyttää hän silmissäni kansanedustajan sijaan yhä enemmän kansansumuttajalta, joka on tehnyt sekä möläytellyt yhtä ja toista päästäkseen hinnalla millä tahansa Isolle Kukkulalle 200 joukkoon.

Kirjoitan ja sanon näin, sillä vielä pahemmalta näyttäisi, jos Junnila on ollut tosissaan Afrikan ilmastoabortteineen. Siitä Vihreiden Ville Niinistö sanoo twiitissään näin: "Esitys ilmastoabortista oli ilmeisen "ilkikurinen" yritys "vitsailla" kahta tärkeää asiaa, ilmastotoimia ja naisten oikeuksia vastaan. Samalla Junnila haastoi kokonaisen maanosan, jossa hänen vierailunsa ministerinä herättäisi taas varmasti kysymyksiä äärioikeistolaisuudestaan."

Ehkä puoluepolitiikan, joka on tapa hoitaa yhteisillä rahoilla yhteisiä asioita, suurimpia kummallisuuksia kuitenkin on, että monet päätökset ja ratkaisut olisivat toisenlaisia, jos poliitikot päättäisivät omista rahoistaan.