Terveisiä Taavetista

Taavetti on vajaan 5000 asukkaan Etelä-Karjalan Luumäen kunnan keskustaajama, jossa on palveluita ehkä vielä vähemmän kuin Hyrylässä. Sinne teimme yön yli reissun katsomaan kylän torille juoksukilpailua piikkikorkokengissä. Sade karsi osallistujat minimiin, joita oli vain yksi pari.

Kun kävimme paikallisen ravintolan toiletissa, sanoin poislähtiessäni baaritiskillä aikuisen ikäiselle miehelle, jolla oli nokan edessä 7 juomatonta bacardipaukkua, että terveisiä Tuusulasta. Tähän hän: "Kiitos vaan, asun siellä." Kävi ilmi, että kesäasunto on Luumäellä ja etsiessään edullista asumista senioritalossa, oli hän, oletettavasti vaimonsa kanssa päätynyt uuteen talvikotiin Riihikalliossa.

Oikeasti kuitenkin ajoimme Myllykylästä kutsuttuna Taavetin kupeeseen Timon ja hänen elämänkumppaninsa luokse. Yhtenä ajatuksena katsella löytyisikö mustikoita Morakotin poimittavaksi parin viikon kuluttua. Mutta ostaisiko niitä kukaan, jos tarvittaessa toimittaisin Tuusulan lähiseudulla kotiin? Oikein mukavaa olisikin, jos joku ilmoittaisi etukäteen taatusti puhtaan luonnon marjojen ostohalukkuudesta vaikka Facesivuillani, Messengerillä, WhatsAppilla, sähköpostilla (jorma.soini@in105.fi) tai vaikka soittamalla (0401511105).

Getin ja Timon hirsinen koti on kauniin ja puhdasvetisen järven rannalla. Sauna sekä puulämmitteinen kiuas Kerkeksen keraamisine kivineen maistui mainiolta auringon jo laskiessa. Iltapalaksi oli emäntä- ja isäntäväki taikonut ahvenista kalakukkoa teen ja ties minkä muun kanssa. Se kaikki yhdessä kruunasi loistavan päivän ja illan mukavassa seurassa. Oli mieluista painua yöpuulle aittaan ja herätä totuttuun tapaan kukonlaulun aikaan. Nukkumatin töppöset heitin silmistäni aamulla järveen, veden ollessa 22, eli monta asetta ilmaa lämpimämpää.

Oli rattoisaa kuunnella Timon metsämiehen tarinoita. Pienistä, mitään pelkäämättömistä sorsanpoikasistakin, jotka olivat tepastelleet keittiöön pullapalan toivossa Timon perässä. Sorsaäidin kaakattaessa pihalaatoilla henkensä hädässä lapsiensa perään.

Vaikka olen monessa paikassa pitkin maailmaa kesäiltoja viettänyt, en ole löytänyt Suomen suviyön voittanutta. Siinä on jotain ainutlaatuista ja taianomaista, jota en osaa tällä hetkellä pukea sanoiksi.

Harmaa, vanharouva Avensis on kulkenut kanssani upealla tavalla. Nyt mittasin ensi kerran polttoaineen kulutustakin. 450 kilometrin matkan ajoin pääosin satasta ja sataakahtakymppiä. Kulutus oli 6,6 litraa sataa kilometriä kohden, joka on mielestäni 17-vuotiaalle kulkijalle vähän.

Ylimääräistä hintaa reissulle tullee kuitenkin, sillä yhdessä risteyksessä ajoin vakionopeudensäätimen sumentamana ajatuksissani 20 kilometriä ylinopeutta tullen kuvatuksi. Joten eiköhän lähiviikkoina tipahda postilaatikkoon vähemmän mieluinen maksumääräys 🤬.