Tuusulan asukaslähettilääksi voi ryhtyä ja hakea määräajoin kuka tahansa tuusulalainen, joka haluaa kertoa sosiaalisessa mediassa Tuusulasta. Näin kai oli viimeksi maaliskuussa?
He tai me toimimme vapaaehtoisina ja saamme tehtäväämme perehdytyksen. Apuna ovat myös kunnan viestintä sekä aikaisempien asukaslähettiläiden vertaistuki ja kokemukset. Lähettilästoiminta sopii kaikille, jotka haluavat jakaa omia kokemuksiaan sekä päästä näkemään ja kertomaan kotikunnastaan vähän erilaisesta ja uudenlaisesta näkökulmasta. Lähettiläät ovat olleet monipuolinen otos tuusulalaisia ja he ovat tuoneet esiin oman arvokkaan näkemyksen tuusulalaisten arjesta ja tapahtumista laajemmalle yleisölle.
Muistelen olleeni alusta saakka mukana. Yritin etsiä kotikuntani sivuilta ja vähän laajemminkin sosiaalisesta mediasta olisiko siellä esitelty lähettiläät. En löytänyt enkä siis tiedä olenko enää mukana. Sen huomasin, että lähettiläiden yhteisellä, mutta yksityisellä Facesivulla olen yksi 30 jäsenestä. Ehkä olen lähettiläskin?
Mikä sitten sai pohtimaan nyt asiaa? Se, että kirjoitin viikko, kaksi sitten blogin Tuusulan murteesta, jonka jaoin muun muassa suureen, yli 18 000 jäsenen Tuusula-ryhmään. En huomannut sitä julkaistun, joten kyselin perään. En huomannut saaneeni vastaustakaan. Tavasin myös uudelleen ryhmän säännöt enkä löytänyt mitä niistä olisin rikkonut. Ihmetystäni lisäsi vastaamattomuus, sillä ylläpitäjinä näyttää olevan kunnan työntyöntekijän lisäksi aktiivi paikallispoliitikko.
Olen sitten pudonnut Tuusulanjärven veneestäni tai en, vastauksen arvoisena pidän itseäni, vaikka monien sivujen ylläpitäjänä tiedän siihen sisältyvän diktaattorin vallan. Joten samasta syystä Tuusula-sivuille en tätä blogikirjoitusta edes tarjoa. Mutta ajattelen, että jos kirjoitan joku päivä Tuusulan kansallispuvun historiasta, kuinka sellaisen voisi nähdä tai peräti hankkia, niin miten siitä kertoisin, ettei käy samalla tavalla kuin tarinalleni kotikuntani murteesta? Tuusulan sivuilta poimitun kuvan kansallispukuiset naiset eivät liity Tuusulan asukaslähettiläisiin.
Voi myös olla, että olen itse möhlinyt jotain mitä en tiedä tai en käsitä. Siksi ihmettelen kirjaimin ja ääneen niille, jotka kuuntelevat tai lukevat blogejani sivuilta missä kukaan ei estä kenenkään julkaisuja. Jos kirjoitukseni jälkeen ilmenee, että olen muninut, korjaan tapojani ja pyytelen julkisesti anteeksi.
Tällä hetkellä kuitenkin harmittaa, sillä joku vedellee mattoa jalkojeni alta minun sitä ymmärtämättä. Voihan tietenkin olla, että reippaasti yli seitsemänkymppisenä en ole enää aikoihin seissyt millään matolla. Tosin myös ikäisilläni tulisi olla oma sijansa muuallakin kunnan puolivirallisessa tiedottamisessa kuin seniorineuvoston tai vastaavilla sivuilla.
Kun kävin asukaslähettiläiden suljetuilla Facesivuilla, huomasin meidän osaavan jakaa tietoa toisillemme. Silmiini sattui muualta myös paikallislehden pari vuotta sitten tekemä juttu, jossa siinäkään ei esitelty lähettiläitä. Joten jos olemme yhä aktiivisesti olemassa, olisiko aika tehdä avoimet Tuusulan asukaslähettiläiden sivut? Esitellä lähettiläät yhteistietoineen, jakaa siellä infoa kaikille Tuusulasta lähettiläiden silmin sekä kannustaa sivuilla keskusteluun ja tekemään ehdotuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti