Mikä muuttuu, kun hallitus vaihtuu?

En pidä itseäni oikeistolaisena enkä vasemmistolaisena. Ihmettelenkin silloin tällöin miksi Suomessa on niin, kun USA:ssa on demokraatit ja republikaanit, Englannissa taitaa olla konservatiivit, työväenpuolue ja liberaalidemokraatit sekä Saksassa kristillis- ja sosiaalidemokraatit. Ehkä se on yksinkertaisuuttani tai tietämättömyyttä, kun en osaa sijoittaa niitä suomalaiseen tapaan oikealle enkä vasemmalle.

Nyt väistyvän maamme hallituksen menoa mietin moneen kertaan, kun velaksi otettua rahaa tuntui riittävän jaettavaksi sinne sun tonne, muttei tänne. Se ei kyllä ole aivan totta, sillä indeksiin sidotut eläkkeetkin nousivat. Mutta en tarvinnut laskutikkua enkä suurta ymmärrystä käsittääkseni, että velaksi laulettujen laulujen lunnaat tulevat jossain vaiheessa veronmaksavien maksettaviksi. 

Nyt se alkaa, vaikka arveluttaakin perussuomalaisten jäsentenväliset demokratiaharjoitukset. Jos Riikka Purra pitää pakettinsa hallituksessa neljä vuotta, nostan hattua ja kumarran, vaikkei hän kunnioitustani kaipaa eikä siitä mitään tiedä. Hallitus on joka tapauksessa kansan kannalta huono paikka opetella demokratian pelisääntöjä.

Itse kuulun eläkeläisenäkin valtion velkojen maksajiin, on vallassa kuka tai mikä tahansa. Siltä paikalta olen eräänkin kerran ajatellut työtä tekeviä, jotka täysin puolustuskyvyttömiin kohdistuvia lakkoja aseina käyttäen haluavat lisää liksaa, lisää vapaata tai jotain muuta. Eläkeläisillä ei lakkoasetta ole eikä kukaan nouse barrikadeille puolestamme. On vaan otettava mitä ylhäältä annetaan. Työtä tekevät eivät vuoksemme lakkoile, vaikka leppoistajan osa on heilläkin useimmalla edessä. 

Kun olin työelämässä, kuori yhteiskunta palkastani puolet veroihin ja muihin maksuihin. Jos bruttopalkka oli 3000 markkaa tai euroa, lämiskääni siitä päätyi 1500. Nyt Ilmarinen palauttaa ilman korkoa vuosikymmenten ajan sille lainaamiani ja maksamiani eläkemaksuja. Ja taas ovat verokarhun ahneet kädet kukkarollani vieden siitäkin neljäsosan jonnekin, en vaan tiedä tarkalleen minne.

Pääsääntöisesti olen ollut, jos en onnellinen tai iloinen, niin kuitenkin tyytyväinen veronmaksaja. Minäpä kerron. Paljon yli puolivuosisataa aiemmin Hyrylässä oli vain yksi kunnanlääkäri. Gerd Möller, joka asui omakotitalonsa toista päätä ja piti vastaanottoa toisessa päässä. Oli oikeastaan sama varasiko aikaa vai ei, oli varauduttava eväineen istumaan odotushuoneessa anivarhaisesta yömyöhään. Ei voinut lähteä syömäänkään, sillä jos nimesi huudettiin sillä aikaa etkä ollut paikalla, olit taas jonon hännillä. Mutta yksi asia oli varma. Jos olin päässyt sisään, ennemmin tai myöhemmin nimeni huudettiin. Kunnanlääkäri oli minulle Jumalaa suurempi.

Kun Möller tutki tulehtuneet munuaiseni, kiersi hän taakseni ja sanoi nosta kädet ylös. Sekä vanhemmilleni, että ottakaa poika kiinni. Sitten lääkäri löi kämmensyrjillä kylkiini. Jalat lähti alta ja sattui aivan hirveästi. Tähän tuli oitis diagnoosi: "Selvä juttu, tulehtuneet ovat, penisilliinikuuri ja kuukausi ehdotonta vuodelepoa." 

Aiemmalla hallituskaudella päättivät valitsemamme kansanedustajat avata yksityisiä sairaudenhoitopalveluita myös tavallisille kuntalaisille koeluonteisesti vastineeksi maksamistaan veroista. Minäkin siihen tartuin ja valitsin kunnallisen terveysaseman sijaan Hyvinkään Terveystalon. Koskaan en ole saanut terveyskeskuksissa yhtä hyvää palvelua. Melkein teki mieli tekeytyä sairaaksi, nin hyvää oli kohtelu. 

Mutta saimmekin uuden hallituksen, joka ajoi kannaltani loistavan, vuoden kokeilun takaisin kuntien syliin, joista ei ollut enää kaikilta osin sen vastaanottajiksi.

Jokunen aika sitten sanelin viestin terveyskeskuksen puhelinvastaajaan moneen kertaan yhä uudelleen ja sain viimein takaisinsoiton. En päässyt silti sairaanhoitajan saati lääkärin vastaanotolle. Vaan ohje oli, että voisinko ottaa kännykällä kuvia ihomuutoksista ja lähettää kuvat heille. Kun kysyin, että kuinka niitä selästäni otan, seurasi kysymys, että eikö joku ystäväsi voisi tehdä sitä? Sanoin, että lähimmät ystävät ovat toisella kylällä tai kaupungissa, joten lähdenkö nyt kiertelemään läheiselle Myllykylän omakotitaloalueelle ovelta ovelle, että ottaisitteko nahastani sieltä täältä kuvia lääkäriä varten?

Tällä marmatuksella sain ajan sairaanhoitajalta, joka viikon tai parin päästä katsoi näppylöitäni todeten, että hänpä käy kysäisemässä lääkäriltä olisiko hänellä aikaa vilkaista. Ja olihan hänellä. Maahanmuuttajalääkäri pölähti huoneeseen kielensä syöneenä tai kielitaidottomana, valkoinen takki liehuen ja tervehtimättä. Sitten hän kurkkasi lööpillään yhtä kohtaa mennen samaa tietä kuin oli tullutkin ja huikkasi ovelta: "No problem." Siinä kaikki.

Nyt olen toista viikkoa yrittänyt uusia sepelvaltimotautiin ja sydäninfarktiin liittyviä lääkereseptejä nolla menestyksellä. Tästä apteeekin henkilökunta varoittelikin, että ehkä lääkäri ei kiireiden ja henkilökuntavajausten vuoksi ehdi uusimaan reseptiä. Ajattelin, että aha. Joten kuolenko vaan pois?

Kuinka kaipaankaan Hyvinkään Terveystaloa tai edes kunnanlääkäriä lyömään munuaisiini. Haaveilen, että nyt työn alla oleva hallituksen muodostaminen menee satamaan, pysyy kuoseissaan ja kaivaa vuoden kokeilun yksityisistä lääkäriasemista uudelleen esiin. Näillä mietteillä sitä ja kesää odotellessa sekä veroja maksaen.