Keskikesä

Paljon nimipäiväonnea Jorma Veino Juhani. Minulla ei ole mitään tietoa eikä muutakaan käsitystä miksi ensimmäinen etunimeni on Jorma ja kolmas Juhani. Keskimmäinen, Veino on isäni perintöjä, sillä hän oli Veino Ihanto, eikä kumpaakaan löydy nimipäiväkalenterista. Ja koska hän oli lisäksi syntynyt jouluna, kiusasi isä meitä kakaroita, ettei voi koskaan juhlia nimi- ei syntymäpäiviä. Luulen, ettei faijakaan tiennyt miksi hän oli sen etuniminen kuin oli.

Eilen toteutimme itselleni jo perinteisen Tuusulanjärven juhannuksen ympäriajelun ilman ainuttakaan kävely- tai juoksuaskelta. Kylän ja lähikaupungin raitit olivat hyvin hiljaisia, mutta sen sijaan monellä rantojen juhannusjuhlapaikalla oli tulevassa kesäyössä juhlijoita. Mutta me olimme liikkeellä alkuillasta, joten en osaa sanoa millaiseksi meno yltyi pitkin iltaa ja yötä.

Ensimmäisenä pysähdyimme Järvenpään Vanhankylänniemeen, jossa orkesteri jo tapaili säveliä. Alueella oli aiemmin seudun yksi harvoista karavaanari- ja campingalueista, jonka toiminnan päättymistä en lakkaa suremasta. Enkä sitä, ettei kotikuntani Tuusula saa ehkä koskaan aikaiseksi vastaavaa. Rusutjärvellä oli muuten aikoinaan leirintäalue, jonka juhannukset olivat maankuuluja. Muistan myös paheksujat yli puolenvuosisadan takaa heidän ihmetellessä lehtienkin palstoilla kuinka seurakunta on voinut tuollaisen menoon vuokrata maa-alueen.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli vastarannalla Järvenpään Rantapuisto uimarantoineen. Sen olemassa olosta Tuusula voisi olla aiheesta kateellinen, sillä rantaa olisi silläkin. Mutta saattaa olla, että money talk eli rahaa puhuu liikaa, eikä Tuusulaan sellaista ilmesty.

Matka jatkui pitkin, niin ikään maankuulua, Rantatietä, joka on täynnä taiteilija- ja muuta historiaa. Onpa se joskus ollut juhannuksena tai muulloin suljettukin melkein kokonaan autoliikenteeltä. Jalkamiestä ja -naista riitti silloin pitkin yötä tien täydeltä. Nyt olisi voinut laulaa "hiljainen on kylätie" Krapille saakka, jossa oli menoa ja meininkiä senkin edestä.

Sieltä jatkoimme Kirkkotielle, viimeiseen pysähtymispaikkamme. Olimme Gustavelundilla eli Gussen paikassa. Se on muistaakseni entinen Kunnallisopisto, joka nykyisin käy varmasti melkoistaa kisaa asiakkaista Krapihovin ja Krapin Pajan kanssa. Oikein mukavaa, että molemmat ovat olemassa. Joku saattoi sosiaalisessa mediassa kyselle, että kuinkahan lienee ravintolatoiminnan anniskelun yhteydessä K-18 vai voivatko lapset juhannusjuhlia mukana? Ei tainnut kukaan varmuudella tietää. 

Vielä Hyrylässä pysähdyimme ostamaan HK:n aitoja nakkeja S-marketista, joka oli yllättäen aattonakin auki 23:en. Ajatus oli paistaa nakit Jokilaakson minikokon hiilloksilla, mutta Nukkumatti yllätti koko jengin. Joten jäi kokko polttamatta ja nakit syömättä 🙃. Loistavilta ne maistuivat suoraan paistinpannulta aamupaloinakin.