Keittimen metsästys jatkuu

Eilen kirjoitin riisikeittimen hankinnasta. Kun se näytti olevan loppu monesta paikasta eikä monipuolista tarjontaa ollut, päädyin hankkimaan Puuilon myyjän ansiosta

sähkötoimisen haudutuspadan. Varsinkin, kun netissä luki, että sillä voi myös keittää riisiä.

Kun jaoin mainitun blogini Facebook-sivuille, sain loistavan tuntuisia ja yksityiskohtaisia ohjeita riisin valmistukseen kyseisellä laitteella. Ajattelin silti aloittaa padan testaamisen varovasti ruotsalaisten, uusien perunoiden keittämisellä. Niiden valmistumista odotin sitten iltapäivän vesi kielellä sillipurkin vieressä. Annoin itselleni runsaasti aikaa, sillä sosiaalinen media kertoi hauduttamalla ruuan valmistamisen olevan kiireettömän ruuantekijän puuhaa.

Kolmen tunnin jälkeen vesi ei vieläkään kiehunut. Katselin jo, että lieneekö kuitti tallessa, sillä patani on viallinen, ajattelin. Kuitti löytyi, mutta kypsymistä edelleen odotellessa syöksyin nettimaailmaan. Kävi ilmi, että sähköisen haudutuspadan tai -kattilan ei pidäkään kuumentua niin, että vesi kiehuu. Ilman koulun kotitalouden tai kemian oppituntejakin käsitin, että jos ei vesi kiehu, ei voi keittää perunoita. Joten kaadoin, nälän jo kurniessa vatsassa, tuttuun ja turvalliseen, moneen sataan ellei tuhanteen kertaan käytettyyn höyrykattilaani lähes kiehuvan veden perunoineen. Ne söin viimein puolen tunnin kuluttua sillin, avomaankurkkujen, luomutomaattien ja voin korvikkeen kanssa hyvällä ruokahalulla.

Tänään jatkan kadonneen riisikeittimen metsästystä ja otan kohteeksi uusia kauppoja, ehkä Hobby Hallista lähtien. Vaikka kaiken tietävä netti onkin oiva paikka esittää kysymyksiä ja saada vastauksia, eilen tuntui kieltämättä siltä, että jos aikoo päätyä oikeaan neuvoon lukuisista vaihtoehdoista, on hyväksi tietää oikea vastaus etukäteen 🤣. Yhdessä netti on ollut erehtymätön. Jos se ilmoittaa, että tuote on jostain myymälästä loppu, se myös on sitä. Toisinpäin se sen sijaan erehtyy. Sillä joskus se väittää tuotetta olevan, mutta sitä ei kuitenkaan kaupasta löydy. 

Nyt minulla on keittiössä haudutusastia, joka ei sovellu perunoiden eikä varmasti riisinkään keittämiseen. Komeroon en sitä heitä pölyttymään, vaan selvitän ja kokeilen mitä kaikkea sillä voi tehdä. Luulen, että tähtien asentojen ollessa suotuisa, ostan möhkäkeen lihaa. Sen pistän astiaan ja high-asentoon hautumaan suolan, sipulin ja mustapippurin kanssa yöksi, jos eivät palovaroittimet herätä ennen aamua.

Joskus kuulee sanottavan jonkun olevan välineurheilija, jolle välineiden hankkiminen on harrastamista tärkeämpää. Löydän itsestäni silloin tällöin samasta joukosta. Kun Muumimamma-lusikka lähti Päiviksen mukana uuteen lusikkalaatikkoon, kärsi siihen saakka yhteinen keittiömme parin, kolme vuoden kohmelon enkä hankkinut jääkaapin ja pakastimen pikku syötävien lisäksi mitään muuta enkä uutta.

Mutta nyt olen innostunut keittiöstä ja vähän ruuanlaitostakin uudella tavalla. Voin sanoa Merikonttikodissa yksin asuvan ja eronneen miehen keittiön olevan nykyisin välineiltään varsin hyvin varusteltu. Persoonallinenkin se on. Odotan mielenkiinnolla ja ehkä vähän innoissakin mikä pitäisi ylipäätään olla Jokilaaksossa toisin tai muuttuu Morakotin tullessa ensimmäisen kerran elämässään Suomeen.