Istun, mutta sydämessäni seison

Kerran kuulin tai luin tarinan isästä ja pojasta, jotka astuivat linja-autoon ja istuivat takapenkille. Eikä aikaakaan, kun poika alkoi kulkea eestaas pikin käytävää. Tähän isä, että yritä istua paikallasi. Mutta vain tovi pojan lähtiessä taas liikkeelle, nyt jo juoksujalkaa. Johon isä otsanahka kurtussa, että usko nyt. Taas hetki ja poika jälleen pitkin käytävää. Viimein isä otti vyötäröltä kiinni ja istutti penkille sanoen tuimasti, että nyt istut tai isä tosissaan suuttuu. Hetken tuumattuaan katsoi poika isää silmiin sanoen: "Istun, mutta sydämessäni seison kuitenkin!" 

Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Ei tarvita oppiarvoja eikä muutenkaan kummoista valtakirjaa muualta kuin kansalta. Eikä välttämättä sitäkään, sillä ministerin ei tarvitse olla kansanedustaja. Vilhelm Junnilan eilinen luottamusäänestys oli tässä mielessä hyvin poikkeuksellinen. Yksikään hallituspuolue RKP:n edustaja ei nimittäin äänestänyt Junnilan luottamuksen puolesta. Tätä jäin pohtimaan. Sillä ketkä ovat miestä äänestäneet, eivät osanneet kuvitellakaan, että hän ei olisi kelvollinen ministeriksi. Vaan ajattelivat, että jos hänet valitaan kansanedustajaksi, voi hänestä tulla myös valtioneuvoston jäsen.

Ymmärrän kyllä erinomaisesti puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonia, sillä hän on hyvin taitava, pienen puolueen peluri ja häikäilemätön vallankäyttäjä. RKP:n eduskuntaryhmä jousti lopulta aiemmasta kannasta vain aavistuksen. Seitsemän edustajaa äänesti Junnilalle epäluottamusta ja kolme edustajaa äänesti tyhjää.

Jos kyseessä ei ollut poliittinen peli, vaan selkärankainen linjanveto, olisi mielipide pitänyt ilmaista jo ennen hallitukseen tyrkylle asettumista. Että jos Junnilasta tulee ministeri, Ruotsalainen kansanpuolue ei tule hallitukseen. Itselläni myöskään ei ole vastenmielisyyttä puoluetta kohtaan, sillä aikoinaan äänestin presidentiksikin Elisabeth Rehniä.

Olen huomannut, että kun tulee pelin paikka, on vähemmistödemokratia vielä häikäilemättömämpää kuin enemmistön vallankäyttö. Julkisuudessa mielestään aina asialinjalla oleva pääministeri Orpo sanoi käyneensä Junnilan kanssa vakavan keskustelun. Luulen Junnilan olevan aatteittensa takana ja mumisseen sen jälkeen mielessään: "Istun, mutta sydämessäni seison kuitenkin". Tietysti niinkin voi olla, että uusi elinkeinoministerimme oli pelureista paras tällä erää, joka pelasi upporikasta tai rutiköyhää.

Vaikken intohimoisesti politiikkaa seuraakaan, jos mitään muutakaan näillä vuosirenkailla, nyppii minua välillä ahnaasti toisten kupeille litkimään tulevat. Jona Henriksssonia nyt pidän. En taida löytää omasta ajattelustani mitään yhteistä Junnilan kanssa, mutta en pidä oikeana, että toisen puolueen jäsen yrittää vesittää tai mitätöidä kenenkään kansanedustajan kansalta saamaa valtakirjaa. Selkärankaista RKP:ltä olisi ollut kerätä lelunsa hallituksen hiekkalaatikosta ja mennä mieleisemmille sannoille pelaamaan samanmielisten kanssa vaikka risti nollaa.