Etunimipäivä

Tänään on kutsumanimipäiväni. Jorma on vanha ortodoksinen ristimänimi, joka on ollut suomenkielisessä almanakassa 26. kesäkuuta syntymävuodestani lähtien. Aiemmin nimipäivä oli 13. syyskuuta vuodesta 1908 alkaen. Ortodoksisessa kalenterissa Jorma on kuukautta myöhemmin eli 26. heinäkuuta. 

Nimi on alkuaan heprean Jeremia, jonka karjalaiset omaksuivat venäjästä. Vaikka Jorma on suomalainen, ortodoksista alkuperää oleva Jeremia-nimen muoto, Suomen ortodoksinen kalenteri ei yhdistä Jormaa Jeremiaan, vaan pyhään pappismarttyyri Hermolaokseen. Suku- ja kylännimet Jormanen ja Jormas sekä kuvan järvikin ovat tiettävästi samaa Jorman perua.

Nimipäivän vietto juontaa juurensa keskiaikaisesta pyhimyskalenterista. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko nimesivät kalenteriin pyhimysten muistopäiviä, usein joko heidän syntymä- tai kuolinpäiviensä mukaan, ja nimipäivät vakiintuivat osaksi suomalaista arkielämää jo 1300-luvulla.

Nimipäivät olivat tärkeitä vuodenkulun merkkipäiviä; niiden mukaan ajoitettiin vuotuiset työt, kuten kylvö, sadonkorjuu, teurastus ja niin edelleen. Reformaatio karsi luterilaisesta kirkosta suuren osan katolisista perinteistä, mutta nimipäivien vietto oli niin vakiintunut käytäntö, että se jäi elämään.

Vaikken juuri hengellisyydellä enkä varsinkaan kristillisyydelläni kersku, kummeksun, kun nimipäivät juhlana ovat syntymäpäivään verrattuna varsin mitättömiä. Toinen aiheeseen liittyvät olemattomuus on kastepäivä, jota harva edes muistaa tai tietää. 

Kuitenkin juuri kastepäivänä olen saanut nimen, jolla Jumala minut tuntee ja kutsuukin: "Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta." Itselläni tämä päivä on tasan kuukausi syntymäni jälkeen. Nimipäiväni vuoksi tänään liehuu Jokilaakson juhlapaikalla sukuni viiri tai standaari. 

Myös sukunimeni esiintyy kalenterissa etunimenä. Vaikka Soini on siinä miehen nimenä, varsinkin aikoja sitten kansallistuntomme ollessa voimissaan, se oli naisilla tai tytöillä suosittu etunimi.

Suosiossa se on myös tarustossa, jossa ei ole etu- eikä sukunimiä. On vain nimet. Soini on yksi Kalevalan 12 Kalevanpojasta. Kristfried Ganander kertoo Mythologia Fennicassa Soinin olleen veijari syntymästään lähtien. Hänet myytiin Karjalaan Köyrötyinen -nimiselle sepälle, joka laittoi pojan töihin. Vanhoissa runoissa kerrotaan Soinin lapsenpiikana ollessaan tappaneen lapsen, paimenena ollessaan kutsuneensa karhut ja sudet syömään karjalauman ja lopulta yllyttäneen karhun repimään emäntänsä reiden kostoksi tämän leipomasta leivästä, jonka sisään hän oli pannut kiven.