Demokratia on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys. Perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa.
Suora demokratia on vastaavasti demokratian muoto, jossa kansalaiset päättävät asioista suoraan eikä valitsemiensa edustajien kautta. Tästä esimerkkejä ovat kansanäänestykset. EU:hun liittyminen taisi olla yksi sellainen.
Edustuksellisessa eli välillisessä demokratiassa äänestäjät valitsevat joukostaan edustajia, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä heidän puolestaan. Natoon meno oli puolestaan sellainen. Yleensä silloin demokratiassa edustaja ei ole velvollinen noudattamaan äänestäjiensä tahtoa vaan voi vapaasti harkita, minkä päätöksen tekee.
Tänään saamme virallisti uuden hallituksen, josta valtakuntamme merkittävä, ruotsalaisomisteinen media-alan toimija MTV uutisoi aamulla näin: "Orpon hallitus lausuu virkavalansa tänään – oppositio pääsee toden teolla iskemään hampaansa hallitusohjelmaan."
Se kuvastaa oivalla tavalla omaa ajatteluani sekä sitä kuinka koko kansan demokratia on vääristynyt harvainvallan häikäilemättömäksi poliittikseksi peliksi. Jossa tärkeintä ei ole kansan eikä valtakunnan paras, vaan oma ja puolueen valta, josta pidetään kynsin ja hampain kiinni. Tähän tirisevään vallanpihviin Arkadianmäen isossa salissa neljä vuotta räksyttävä uusi oppositio pääsee siis toden teolla taas iskemään hampaansa.Sinä aikana sen tärkein tehtävä, jos tehtävä lainkaan, ei ole puhaltaa vallan kammareissa valtioneuvoston kanssa yhteen eikä varsinkaan samaan hiileen. Vaan nakertaa hallituksen uskottavuutta kansan silmissä joka ikinen päivä, jotta se olisi itse seuraavissa vaaleissa vuorostaan vallan kahvassa.
En ymmärrä tätä. Tai ymmärrän, mutten hyväksy vaikkei minulla ole parempaakaan tarjota. Mielikuvittelen kuitenkin sillon tällöin, että on olemassa yritys, jonka omistaa Suomen kansa. Olkoon firman nimi Suomi Oy. Sitten omistajat eli me kaikki valitsemme yhdessä osakeyhtiöllemme 200 tekijää, joiden tehtävä on hoitaa kotimaan ja ulkomaille suuntautuvaa liike- ynnä muuta toimintaa.
Kaikki on tähän saakka melkoisen simppeliä, vaikkei olekaan. Kävi nimittäin niin, että yhteinen sävel loppui viimeistään silloin, kun työntekijät saivat eduskunnasta työhuoneen sekä 4 vuoden irtisanomissuojan.
Osan ovissa lukee nimen lisäksi hallitus. He joutuivat huomaamaan, että melkein puolet kollegoista eivät olekaan lojaaleja. Vaan kulkevat käytävillä kirveet ja sahat kaunaloissa, kavala katse silmissä kyttäämässä milloin olisi otollista jatkaa valtioneuvostossa istuvien puolueiden jäsenten tuolinjalkojen sahausta.
Jatkan itseltäni kyselyä, että olisiko samoin, jos kansan sijaan omistaisinkin yksin Suomi Oy:n osakekannan? Ehkä en kauaa katselisi, jos huomaisin, että lähes puolet työntekijöistäni käyttää melkoisesti työ- ja muutakin aikaa toisten tekemisten vesittämiseen ja milloin minkäkin firman edun kalvamiseen.
En tiedä olenko nyrjäyttänyt aivoni taas kerran, mutta jotenkin tuntuu, että jotain on väärällä polulla. Tärkein syy esimerkiksi, uuden pääministerin tekemisten vesittämiseen ei ole siinä tekeekö hän väärin tai oikein. Vaan siinä, että valtaa, joka pitäisi olla minulla, käyttääkin aivan väärä henkilö yhtä väärästä puolueesta. Olkoonkin vaikka kuinka kansan tahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti