Tilastokeskus ennusti vuonna 2020 ikäisilleni miehille kuolinkuukaudeksi elokuu 2027. Olisin tuolloin iältäni 77 v ja 3 kk. Sen mukaan kovinkaan kauaa ei enää ole kävelyaikaa. Jotenkin masentava tieto.
Toisaalta syntyessäni ennustettu kuolinkuukauteni oli lokakuu 2008. Olin tuolloin iältäni 58 v ja 5 kk. Olenkin saanut ennusteissa lisää elinaikaa 18 v ja 11 kk. Se taas on jotenkin lohdullinen tieto.
Innostuin aikaa tappaakseni laskemaan montako askelta olen tähän saakka ottanut. Ehkä olen kävellyt 5-6000 askelta vuorokaudessa. Vuodessa se on jonkun verran alle 2 miljoonaa. Se on puolet vähemmän kuin suositellaan olevan hyväksi fyysisen kunnon ylläpitämiseksi. Joka tapauksessa jos olisin kävellyt kävelemäni matkan joka päivä 70 vuotta, olisi takana yli 125 miljardia askelta.
Paljon vai vähän on suhteellista. Valtion velka on tällä hetkellä enemmän kuin, että se olisi ottanut joka askeleellani lisää lainaa yhden euron 70 vuoden ajan. Mielestäni se on paljon. Se on jokaiselle suomalaisella vauvasta vaariin enemmän kuin nettoeläkkeeni vuodessa. Toisaalta maksamme sairasvakuutusmaksut mukaan luettuna tuloveroja joka vuosi 40 miljardin euron paikkeilla, joten eiköhän tästäkin selvitä.
Kun elän varsinkin muille varsin hyödytöntä ja muutenkin tarpeetonta elämää, on aikaa ja joskus mukavaakin leppoistamisen lomassa pyöritellä saman sarjan juttuja. Että onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Tai kuten isäni joskus pohti "voiko tyhjyydessä olla sattumaa". Näin jälkeenpäin kriittisesti ajateltuna, vain harva tekemiseni ja vielä harvempi kävelyni on ollut millään lailla oikeasti hyödyllistä saati tarpeellista. Hyödyttömän ja tarpeettoman tekemisessä ihminen lieneekin ylivertainen elävä koko maapallolla. Ainakin, jos vertaan itseäni kylläiseen kotikissaan 🤣.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti