Jokilaakson yösijat ja toiletit

Kun aikoinaan yövyin yksin ja myöhemmin Päiviksen kanssa Jokilaaksossa, ei ollut Merikonttikotia eikä konttisaunaa. Oli vain matkailuauto eri muodoissa. Joskus vain sen tapainen, kuten Texasista Dallasin kentokentältä hankkimani pakettiauto Chevrolet Stareagle, johon tein toimiston ja vuoteen tavaratilaan. Kylkiin maalautin laitapuolenkulkijan päällään vihreä maihinnousutakki sekä taskussa viinipullo. Tekstit Chevy Vanin sivuissa olivat englanninkielellä: "Likaiset vanhat miehet tarvitsevat myös rakkautta".

Ensimmäinen rakennus oli Andy McCoyn serkkupojan kanssa pystytetty ja eristetty sekä sähköistetty grillikota. Kun Päiviksellä ja minulle ei ollut yöpymiseen soveltuvaa autoa, yövyimme kodan kapeahkolla penkillä aivan toisissamme kiinni.  Kuuntelimme Sävelradiota aamun sarastukseen saakka, itkimme, nauroimme, rakastimme toisiamme ja olimme onnellisia. Rakastin Päivistä enemmän kuin on matka maasta aurinkoon.

Kerran jo matkailuautoaikaan, sanoi Päivis aamulla, ettei haluaisi lähteä pois ollenkaan. Kysyin, että mitä jäämiseen tarvittaisiin? Oitis hän vastasi, että suihku ja pyykinpesumahdollisuus. Niin syntyi Merikonttisaunamme suihkuineen, ekokäymälöineen (Separett) ja pyykkikoneineen. Myöhemmin olen tehnyt löylyhuoneeseen myös yöpymispaikan.

Seuraava rakennus Jokilaaksossa oli Järvenpään hirsitalojen näyttelyalueelta hankittu Huvimaja. Siihen teimme jossain vaiheessa varsin persoonallisen ekokäymälän (Biolan). Oman käytön lisäksi sitä kayttävät viereisen kunto-/luontopolun käyttäjät, muut samoilijat ja hiihtäjätkin joskus. Vieressä kallion päällä on karttoihinkin merkitty Myllykylän laavu, jonka retkeilijöillä on myös joskus käymälän tarve. Kaikki eivät istu riu'ulle eivätkä halua käyttää virolaisten suomenkieleen lanseeraaman oivan sanan metsä-wc:tä muutenkaan. Huvimajakäymälän tarve on myös Soiniityntien sillanpielen uima-, grilli- ja kalastuspaikan käyttäjillä.

Merikonttikotiimme kymmenen vuotta sitten hankimme kapeahkon parvisängyn, joka on myös vanhuusmittarini. Kun en pääse sieltä enää alas ilman apua, hävitän sen alla olevat työpisteemme, sahaan sängyn jalat poikki ja siirryn yöpymään samassa vuoteessa maan tai laittian rajaan. Sänky on kovin rakas, sillä se on Päiviksen ja minun ensimmäinen ja ainut, uutena hankittu yhteinen vuoteemme. Merikonttikodissa on myös yksi kolmesta, erilaisesta ekokäymälästä (MullToa). 

Samohin aikoihin sijoittuu talvikäyttöönkin soveltuvan laatuteltan hankinta. Siinä ajattelimne yöpyä muun muassa Lapin moottorikelkkaretkillämme. Yöpymiset teltassa Lapin tähtitaivaan ja revontulien alla jäivät kokematta, mutta telttayöt eivät. Vaan se kulki mukanamme muun muassa henkilöautossa Ruotsissa ja Vespa-skootterissamme Virossa. Sittemmin olen pystyttänyt sen milloin minnekin fiilisten mukaan myös Jokilaaksossa. Jokilampien uimapaikkamme kupeessakin olen siinä yöpynyt. En kylläkään Päiviksen, vaan osaomistuskoira Niilon kanssa.

Yhteisen matkailuautomme myynnin jälkeen katosi toviksi myös automatkailuharrastus, sillä tein sen osalta vääriä valintoja. Kunnes viime talvena hankin Thaimaassa ollessani valokuvien ja kirjoitetun perusteella 8000 kilometrin päästä Kajaanista farmarimallisen, hopeanharmaan Vanha Rouva Avensiksen matkamakuuhuoneella. Siinä onkin yksi seitsemästä Jokilaakson vuodepaikasta.

Sen myötä kaivoin naftaliinista vuosien aikana hankkimiamme, vailla käyttöä jääneitä retkeilyvarusteita. Mukaan luettuna alle 20 euron, muutamassa sekunnissa pystytettävä kuvan teltta, joka on kuin tehty suuremman, kuomullisen peräkärryn sisälle. Kun työnnän sen perälle, mahtuu lavalle esimerkiksi kemiallinen wc, matkasuihku ja tonkallinen vettä. Tänä aamuna ottamassani yläkuvassa on itse asiassa neljän Jokilaakson yösijan paikat. Merikonttikoti, saunakontti, kota ja Vanha Rouva Avensis. Kuvista puuttuu vain punainen laatuteltta.